3 kk – tasaantuvaa arkea

Vauva on jo kolme kuukautta – hui, kuinka aika rientää! On outoa ajatella, että vaikka A on vielä niin pieni, oli se jo vuosi sitten olemassa. Tuntuu edelleen oudolta, että meillä on vauva ja minä olen äiti. Toisaalta luin vähän aika sitten blogikirjoituksen, jonka kirjoittaja oli juuri siirtynyt kolmannelle kolmannekselle, ja tajusin, että raskausajoista ja elämästä ilman vauvaa tuntuu olevan ikuisuus. Kummallista tämä ajan kulku!

Meillä on arki lähtenyt tasaantumaan. Itkun määrä tuntuu olevan aika vakio, eikä joka maanantai ole olo, että mitähän tällä viikolla. Yleensä aamut ovat hyviä, ja vauva hymyilee ja juttelee paljon, mutta pitkin päivää mieli huononee ja illalla pääsääntöisesti hyssyttelyistä huolimatta jo kitistäänkin. Varsinaista itkua on enää onneksi aika vähän paitsi silloin, kun äiti ei jaksa jutella ja pomputtaa ja hyssyttää tai kävelyttää ympäri taloa. Yöt nukutaan edelleen hyvin, mutta sen sijaan päiväunia A ei edelleenkään juuri nuku. Pikemminkin niitä tunnutaan nukkuvan koko ajan vähemmän, mikä on outoa, kun ei niitä koskaan ole nukuttu paljoa. Ei ole liioittelua sanoa, että päivisin nukutaan yleensä maksimissaan kaksi tuntia, ja nekin pienissä pätkissä – ja yleensä tissillä.

Viime neuvolassa A oli saanut painoa vähän huonosti, joten luovuimme lääkärin mahavaivojen takia ohjeistamasta parin tunnin syöttövälistä (jonka myös terveydenhoitajan mielestä piti olla ihan riittävä). Lisäksi luin netistä, että rintakumin käyttö saattaa vaikeuttaa lapsen maidonsaantia ja sitä kautta tihentää syöntivälejä, pidentää syöttökertoja ja heikentää lapsen painokehitystä. Kaikki sellaisia ongelmia, mitä meillä on ollut, mutta kukaan ei koskaan ollut sanonut, että ne voisivat johtua rintakumista! Aloimme siis rintakumista vieroittamisen ihan tosissaan, ja lopulta se olikin yllättävän helppoa, vaikka A oli jo parikuinen. Painokontrollissa 10 päivän päästä neuvolakäynnistä A olikin saanut painoa saman verran kuin edeltävässä kuussa yhteensä. Opetus: maalaisjärkeä saa käyttää.

Vaikka arki onkin lähtenyt sujumaan, on oma mieliala edelleen vaihteleva. Useimpina päivinä arkeen suhtautuu neutraalisti ”tällaista tämä nyt on ja on tässäkin puolensa” – mentaliteetilla, mutta huippupäiviä on vähän ja huonoja, etenkin iltoja, on enemmän. Olo vauvan kanssa on vähän yksinäinen, kun mies on paljon töissä, eikä mihinkään jaksa tai uskalla vauvan kanssa lähteä, vaikka tietää, että se tekisi hyvää. (Miksi kaikki alkaa viimeistään kymmeneltä aamulla?) Lisäksi ihan vaan arki, sen toisteisuus ja epämielekkyys, ahdistaa. Ei pidä ymmärtää väärin, vauva on kiva ja söpö ja laadilaa, mutta pelkkä vauva-arki ei vaan ole mun juttuni ja kaipaisin jotain älyllistä tekemistä. Facebookin mammaryhmästä on saanut ihanaa vertaistukea, mutta tässä asiassa sekään ei auta, kun muut tuntuvat olevan henkeen ja vereen äiti-ihmisiä, jotka paheksuvat, kun sanoo, ettei viihdy vauvan kanssa.

Myös se ahdistaa, ettei vauvaa kohtaan tunne niin positiivisia tunteita kuin mistä muut äidit puhuvat. Vauva on ihana ja suloinen, mutta sydämeni ei pakahdu pikku tuhisijaa tuijotellessa enkä ole kokenut ”sellaista rakkautta kuin ei koskaan ennen”. Minäkin haluan vaalenapunaista hattaraa ja enkelikuoron! Ehkä kaikki eivät vain ole hattaraihmisiä? Pyrin olemaan tässäkin asiassa itselleni armollinen ja muistamaan, ettei meillä ehkä ole kaikkein helpoin vauva. Mummunikin, joka on kuitenkin aika monia vauvoja nähnyt, totesi meidän lasta hoitaessaan, että ”kyllä on teillä kauheen virkeä ja sosiaalinen lapsi”. No niinpä! Molemmat ovat tietysti ihania ominaisuuksia, mutta sitten, kun ne käytännössä näkyvät vähäunisuutena, jatkuvana uusien virikkeiden tarpeena ja tauottomana huomionkipeytenä, minkä lisäksi mies tekee ympäripyöreitä päiviä arkena ja on usein viikonlopuistakin osan vapaaehtoishommissa, niin onhan se rankkaa. Eli ehkä se ei olekaan vaan omaa sopeutumattomuuttani, kun ei vauva-arki aina jaksa huvittaa. Mutta! Nyt miehellä on alkamassa pitkä vanhempain vapaa, jee! Ehkä tämä tästä.

 

A on nyt 65 cm pitkä ja painaa 6590 g. Hän käyttää vaatekokoa 62 ja vaippakokoa 3.

A…

• on ollut hoidossa mummilla muutaman tunnin
• on siirtynyt nukkumaan omaan sänkyyn (jee!)
• osaa imeä ilman rintakumia
• osaa kirkua (jee…)
• ei osaa kääntyä kyljelleen :D

Kuukauden vinkit (lähinnä itselle):

• yritä noudattaa edes osaa jo aiemmin mainituista