4 kk – loma!

Otsikkona on loma. Mutta miten äitiys(tai nyt vanhempain-)vapaalta voi olla lomalla? No siten, että mies jää vanhempainvapaalle ja saat todellakin olla niin lomalla kuin vain perheellinen ihminen (perhettään jättämättä) vain pystyy! Tämän järjestelyn takia tulotasomme tietysti hieman tippuu, mutta ei miehen optimoinnin ansiosta onneksi kuitenkaan kovin paljoa, joten mies pystyy olemaan kokonaiset kolme kuukautta vapaalla ennen töihin paluutaan.

Täytyy sanoa, että molempien vanhempien ollessa kotona elämä on aika kivaa. Muutama ensimmäinen päivä meni miehellä vapaalla olemiseen ja vauvanhoitoon oritentoitumalla, ja itsellä henkisen ja fyysisen väsymyksen purkautumista nukkumalla (ja kiukuttelemalla), mutta sen jälkeen elämä on lähtenyt rullaamaan. Kesäkuun alussa muutimme mökille, ja täällä on tullut vietettyä nyt reilu kuukausi. Miehen ja vauvan yhteiseksi aamupäivärutiiniksi on muodostunut lehdenhaku noin kilometrin päässä sijaitsevalta postilaatikolta, mikä takaa äidille päivittäin puoli tuntia omaa aikaa. Ensin en osannut edes nauttia siitä, vaan käytin ajan siivoamalla ja järjestelemällä, mutta nyt olen alkanut jumpata, lenkkeillä tai käydä melomassa. Liikunnan ja etenkin ulkoilun lisääminen on tuonut paljon lisää energiaa arkeen. Olen ollut myös tosi positiivisesti yllättynyt siitä, paljonko sitä nyt ei-raskaana taas jaksaakaan. Toiseksi rutiiniksi on muodostunut jokailtainen saunominen. Lapsiparka tosin ei nauti tästä rutiinista yhtään, kun joutuu jäämään yksin pukuhuoneen puolelle, joten nykyään saunomme omalla porukalla vuoroissa. Onneksi vanhempani ovat olleet innokkaita lastenhoitajia ja käyvät pari kertaa viikossa hoitamassa A:ta meidän saunomisemme ajan.

Päiviin alkaa muutenkin muodostua jonkinlaista rytmiä. A nukahtaa yleensä puolenyön aikoihin, kuten myös siinä vaiheessa jo väsyneet vanhemmat. Kuuden aikaan aamulla syödään ensimmäisen kerran ja siitä tunnin tai kahden välein noin kymmeneen asti, jolloin herätään lopullisesti. Nyt muutamana päivänä A on myös nukkunut pidemmät päiväunet joskus iltapäivän aikana, mutta saa nähdä, onko tämä muutos pysyvää. Lyhyempiä päiväunia nukutaan, tai sitten ei nukuta, pitkin päivää. Oikeastaan ainoa asia, johon tässä suhteessa toivoisin muutosta olisi, että vauva nukahtaisi vähän aiemmin. Joskus olemme saaneet sen nukahtamaan aiemmin, mutta ennen yhtätoista alkaneilta unilta se aina herää. Neuvolatäti kehotti luomaan iltarutiinin, jota voisi sitten alkaa siirtää, mutta tämä ei ole onnistunut kauhean hyvin (vauva nukahtaa ennen rutiinia/kesken rutiinin, rutiinia ei olla ehditty/voitu tehdä kylässä tmv.).

Kaiken kaikkiaan meillä menee nyt oikeasti tosi kivasti. Oma mieliala on ihan todella paljon parempi, ja tunteet vauvaa kohtaan ovat lähes pelkästään posiiivisia. Liekö myös A reagoinut vanhempien mielialan paranemiseen vai onko tämä vain sitä kuuluisaa itkuisuuden vähenemistä kolmen kuukauden iästä eteenpäin, mutta myös se on ollut paljon paremmalla tuulella. Juuri muutama päivä sitten havahduin siihen, miten erilaisia päivät nykyään ovatkin: Aamupalan saa syödä (useimmiten) rauhassa. Vauva viihtyy (lyhyehköjä aikoja) keskenään leikkimatolla tai sitterissä. Vauvan päiväuniaika on oikeasti (ainakin välillä) omaa aikaa. Vauva ei enää (juurikaan) huuda turhasta, vaan itkuun on (yleensä) hoidettavissa oleva syy. Vaikka A onkin nyt viimeaikoina ollut ”helpompi” lapsi, ajattelen, että myös oman ja miehen kanssa yhteisen ajan lisääntymisellä on ollut suuri vaikutus jaksamiseen. Joten vaikka se tulisikin yhteiskunnalle kalliimmaksi, olen sitä mieltä, että vanhempien samanaikaisesti käytettävissä olevien vapaiden määrää tulisi ehdottomasti lisätä. (Loppujen lopuksi se voisi jopa tuoda niitä aina kaivattuja säästöjä erojen, jaksamisongelmien ja avuntarpeen vähenemisen seurauksena.)

A on nyt 66 cm pitkä ja painaa 7300 g. Hän käyttää vaatekokoa 62/68 ja vaippakokoa 3.

A…

• osaa kääntyä selältä mahalleen (minkä tekee usein ja harmistuu, kun ei pääse siitä enää pois)
• osaa päristellä
• osaa nauraa
• ”osaa” kääntää paksusivuisen kirjan sivuja (mikä on ihan supersöpöä <3)