5kk – iso poika

Ensimmäistä kertaa tuntuu vaikealta keksiä, mitä sitä kirjoittaisi. Arki tuntuu niin arkiselta. Mikä on tavallaan vähän jännää, sillä oikeastihan elämme aika erityistä vaihetta. Jotain kertoo se, että kotona käyminen tuntuu pitkän mökkeilyn jälkeen oudolta ja ajatus miehen töihin paluusta vielä oudommalta. Hassua, miten ollaan muka miehen vanhempainvapaan loppupuolella, vaikka vapaita on vielä yli kuukausi jäljellä.

Tässä kuussa A on kasvanut paljon isommaksi. Ensinnäkin se syö jo soseita. Tätä ei ehkä saisi sanoa, mutta saisi syödä jo enemmänkin – heinäkuun helteissä jatkuva imettäminen alkoi ottaa aika rajusti päähän. Olemme kuitenkin kiltisti pysyneet neuvolasta ohjeistetuissa maisteluannoksissa (ohjemäärähän tarkoittaa syötyä sosetta, ei ympäriinsä levitettyä, vai mitä :D) paitsi silloin, kun pojalle selkeästi maistuisi enemmän, jolloin olemme antaneet vähän enemmänkin. Etenkin iltasoseet ovat selkeästi pidentäneet yöunia. Määrien hiljattaisesta lisäämisestä löytyy tosi huonosti tietoa, joten tästä pitäisi varmaan kysyä neuvolasta.

Toisekseen A liikkuu jo huomattavan paljon. Se kääntyilee jatkuvasti selältä mahalleen ja välillä myös mahalta selälleen, pyörii ympyrää lattialla ja välillä aavistuksen verran jo ryömiikin (useimmiten taaksepäin). Lisäksi kaikki eteen sattuva viedään suuhun. Etenkin nyt, kun kuolleita ampiaisia löytyy mökiltä sieltä täältä, joutuu todella tarkasti miettimään, mihin pojan uskaltaa laskea. Myöskään terassille, jota ei ole aidattu, sitä ei oikein enää uskalla jättää yksin kuten ei myöskään sängylle nukkumaan, mitä ei meinaa ikinä muistaa. Jossain vaiheessa yöllinen pyöriminen ja ähiseminen alkoi haitata vanhempien unta niin paljon, että vauva siirtyi nukkumaan omaan huoneeseen (mikä sujui yllättävän kivuttomasti!).

Kolmas ison pojan merkki on, että olemme jo joutuneet alkaamaan miettimään päivähoitokuvioita. Syyskuussa mies palaa töihin ja minun olisi tarkoitus alkaa tehdä gradua. Puolivuotiasta ei tietenkään voi vielä laittaa hoitoon, mutta miehen olisi tarkoitus hyödyntää liukumia seminaarien ajan ja toivottavasti itse kirjoitustyö onnistuisi vauvan kanssa ja isovanhempien avulla. Lisäksi marraskuun mies on jälleen vanhempainvapailla. Päiväkotiin A olisi tarkoitus laittaa osaviikkoisesti tammikuusta, jolloin hän täyttää kymmenen kuukautta. Paikkakunnallamme päivähoitopaikkaa pitää hakea kuitenkin vähintään neljä kuukautta aiemmin, joten syyskuussa viimeistään pitäisi päättää, mihin päiväkotiin haluamme ensisijaisesti – lähipäiväkotiin vai puoli kilometriä kauempana mutta paremmalla alueella sijaitsevaan päiväkotiin (- jos edes pääsemme kumpaankaan…).

Neljäntenä Alla on jo hammas! Muutama päivä sitten huomasimme, että alhaalla edessä näkyy pienen pieni hampaan alku, jota nyt on sitten saanut alkaa jo harjata. (Harjata hammas –söpöintä ikinä!) Hammasharjan ja -tahnan lisäksi ostoslistalle on tullut lisättyä myös sellaisia isojen poikien juttuja kuin syöttötuoli ja ruokalaput ja varastosta pitäisi kohta käydä hakemassa vaunujen ratasosa. Hui, mihin meidän pikkuvauva katosi!

Tässä kahdessa kuukaudessa molempien kotonaolo on selkeästi alkanut jo arkistua. Mökkeily, ja siis miehen vapaa, jatkuu vielä kuukauden, ja tavoitteena olisikin, että tästä viimeisestä kuukaudesta osaisimme jälleen nauttia töihin ja kotiinpaluun siintäessä lähitulevaisuudessa. Ainakin näin kuukausittaisella neuvolaressulla kotiin alkaa taas arvostaa mökin viileyttä ja järven läheisyyttä. Ja miehen kiitäessä omissa menoissaan myös miehen läsnäoloa.

 

A on nyt 68,5 cm pitkä ja 8000 g painava. Hän käyttää vaatekokoa 68 ja vaippakokoa 3/4.

A…

• osaa pyöriä akselinsa ympäri
• osaa kääntyä mahalta selälleen (ainakin miehen mukaan)
• hengailee mahallaan kämmennojassa ja tavoittelee siitä esineitä
• syö soseita
• nukkuu omassa huoneessa
• omaa jo hampaan!