Kolmas kolmannes

Viikot 29-32

Viikko 29 alkoi 3D-ultralla. Itse en kokenut tätä niin kovin tärkeänä, mutta ymmärrän kyllä, että vauvan näkeminen konkretisoi sitä miehelle ihan eri tavalla. Pikkuinen oli kuitenkin niin myttyrällä, ettei hyvää kuvaa saatu – kätilökin sanoi, että kuva muistuttaa lähinnä makaronilaatikkoa. Saimme uuden ajan veloituksetta seuraavalle viikolle, mutta hyvä kuva jäi silloinkin saamatta. Tärkein tieto kuitenkin oli varmistus neuvolaterveydenhoitajan arviolle, että vauva kasvaisi keskikäyrällä. Omassa suvussa kun on ollut alimman käyrän lapsia ja miehen suvussa ylimmän, niin tähän mennessä olimme huolehtineet kaikesta pienipainoisesta suurikokoiseen lapseen. Perhevalmennuksetkin ajoittuivat näille viikoille. Niissä ei kyllä tullut juuri mitään uutta eikä kehenkään ehtinyt tutustua, joten niiden suhteen pettymys oli suuri. Näiden viikkojen alussa tein vielä opintoja, mutta alkoi se olla aika raskasta etenkin kun työharjottelussa tuli oltua pitkiä päiviä. Näin jälkikäteen ajatellen fyysinen jaksaminen oli tuossa vaiheessa vielä ihan hyvä (1,5 kilometriä kävellen töihin onnistui hyvin, samoin salilla käynti samanakin päivänä), mutta joinain päivinä väsymys oli samaa luokkaa alkuraskauden kanssa ja myös aamupahoinvointi teki paluun noin viikon ajaksi.

Viikot 33-37

Nämä viikot ajoittuivat joululomalle ja viimeisiin opintoihin. Lomalla näiden viikkojen alussa väsymys oli edelleen ja nyt useimpina päivinä todella pahaa – yössä saattoi nukkua 14 tuntia ja päivällä parin tunnin päiväunet päälle. Jatkuva heräily ei varsinaisesti auttanut asiaa. Myös muu fyysinen jaksaminen heikkeni nopeasti ja puolen tunnin kävelylenkit alkoivat olla jaksamisen ylärajoilla – osin usein pahoiksi yltyvien liitoskipujen takia. Onneksi oli loma ja sai nukkua (ja mieskin ehti passaamaan)! Loman jälkeen oli ilmeisesti saanut kerättyä energiaa varastoon, sillä yksin lomailu alkoi nopeasti pänniä ja asuntoa tuli siivottua aika ahkeraan. Samalla ehti käydä ostamassa viimeisetkin tarvikkeet ja kokoilla pinnasängyn ja lipaston. Viimeistä opintoihin kuuluvaa esseetä pääsin tekemään tammikuun puolivälissä ja sainkin sen innostuksissani ja energioissani puurrettua valmiiksi aikataulussa tammikuun loppuun mennessä. Vaikka vielä loppuraskauteen osuikin tällainen energiapiikki, en silti ymmärrä, miten jotkut jaksavat ”ihan oikeissa töissä” äitiyslomaan asti – oma äitiyslomani alkoi siis virallisesti tammikuun viimeisellä viikolla. Samalla alkoi hahmottua, että aika loppumetreillähän tässä ollaan.

Viikot 38-42

Viimeiset viikot, ja päivät, kuluivat usein saman kaavan mukaan: Mies heräsi aamulla etäilemään, söimme yhdessä aamupalaa kymmenen-yhdentoista maissa, minkä jälkeen mies lähti töihin ja itse päivästä ja jaksamisesta riippuen tein kotitöitä tai lepäilin. Illalla söimme ja katsoimme yhdessä sarjoja, kun usein ei muutakaan jaksanut – mies teki helmikuun töissä pitkää päivää voidakseen jäädä vauvan synnyttyä vapaalle ja itse olin usein muuten vain väsynyt. Töiden ja menojen jakaminen joka toiselle päivälle osoittautui toisaalta jaksamisen toisaalta tekemättömyydestä huonon omantunnon potemisen kannalta hyväksi ratkaisuksi. Vaikka elämä rajoittuikin paljolti neljän seinän sisälle, ei se juuri haitannut: olen aina ollut kotihiiri ja raskauden edetessä tuntui yhä luontevammalta viettää enemmän aikaa kotona. Lepäilyyn myös tottui ylimenokauden jälkeen yllättävänkin nopeasti. Pyrin kuitenkin loppuun asti tekemään edes vähän jotain liikunnallista 2-3 kertaa viikossa ja usein se onnistuikin. Viikolla 39 selkä kipeytyi yhtenä iltana todella pahoin ja yhdessä vaiheessa tuntui kuin jokin olisi luisunut alaspäin. Seuraavana päivänä neuvolassa vauvan todettiinkin laskeutuneet ja seuraavina päivinä myös muualla ”alhaalla” tuntui silloin tällöin omituisia kolotuksia ja kipuiluja. Nämä kivut tulivat ja menivät raskauden loppuun asti, ja vaikka silloin luulin niiden enteilevän jotain, meni silti vielä kolme viikkoa ennen kuin vauva lopulta syntyi. Raskausviikko 41 kului sängyn pohjalla flunssan/influenssan kourissa, joten myös vauva oli syntymiskiellossa. Olo alkoi olla jo vähän kärsimätön, kun ei edes seuraavalle pivälle uskaltanut suunnitella mitään lasketun ajan jälkeen. 40+6 -iltana selkä kipeytyi pahasti seksin jälkeen, mutta ei johtanut mihinkään. Seuraavana päivänä neuvolassa keskusteltiin mahdollisesta käynnistyksestä. Samana iltana, jälleen DIY-käynnistyskikkojen jälkeen, selkä kipeytyi pahasti uudestaan ja parin tunnin kuluttua alkoivat myös kivuliaat supistukset. Pojuli syntyi seuraavana iltapäivänä <3