Laskettu aika
40+0 eli laskettu aika oli tänään. Tai on tänään, ehtiihän tässä vielä alkaa tapahtua, mutta vahvasti epäilen. Pari viikkoa sitten vaivannut alaselkäkipuilu loppui yhtä yhtäkkiä kuin alkoikin, eikä ole palannut. Ei ole supistellut eikä muutenkaan voinnissa ole mitään kummallista. Yliaikaisuutta vähän kyllä osasinkin odottaa, vaikka nuo muutaman viikon takaiset olotilat hetkeksi valmiustasoa nostivatkin. Ainoana mahdollisesti ennakoivana merkkinä limatulppa saattoi irrota pari päivää sitten, mutta siitäkin olen alkanut epäillä, oliko se limatulppa sittenkään. (Useimpien mukaan limatulppa olisi väritön ja sisältäisi usein hieman verta. Tämä kuitenkin oli paksua ja keltaista, mutta kuitenkin selkeästi kiinteämpää ja sitä tuli enemmän kuin normaalia valkovuotoa – olkaa vain hyvä tästä tiedosta! :D)
Tässä kohtaa kai kuuluisi sanoa, että olo on turhautunut ja tulisipa se jo. Tavallaan niinkin, onhan tällainen pelkkä odottelu, kun ei voi edes päivän päähän varmaksi suunnitella, vähän tylsää, mutta toisaalta nyt, kun mieskin jäi vapaalle, ihan myös mukavaa. Oikeastaan on aika kiva saada tähän muutama päivä yhteistä vapaata ennen vauvan tuloa. Tosin täytyy sanoa, että ehkä en kuitenkaan kauheasti yli viikkoa enää haluaisi odotella, ettei tarvitsisi istukkaongelmia ja mahdollista käynnistystä jännittää.
Sairaalakassista en ajatellut tänne kirjoittaa, mutta kirjoitanpa nyt ehtiessäni kuitenkin. Selailin eri ohjeistuksia ja blogeja, ja yleisin ohjeistus tuntui olevan tyyliä ”tarvitset vain neuvolakortin ja henkilöllisyystodistuksen, mutta on hyvä ottaa mukaan myös”, mitä seurasi vuoden selviytymispaketti autiolle saarelle mukaan lukien kaikki omista eväistä ja probioottijuomista tyynyihin ja irtoripsiin. Lopulta päädyin ottamaan itselle, miehelle ja vauvalle mukaan muutaman päivän vaatteet (potilashotellissa ollaan omissa vaatteissa) sekä hygieniatuotteet (hammasharja, huulirasva yms.). Lähtiessä mukaan tulevat tietysti myös kännykät, lompakot ja neuvolakortit ja muut, mitä normaalistikin neuvolaan tai sairaalaan lähtiessä ottaisi. Lisäksi otin mukaan omat liivinsuojat ja rintakumit, kameran, laturit, kirjan, kuulokkeet ja vähän eväitä. Myös sisäkenkiä monet suosittelivat ja sellaiset nyt pakkasin myös varmuuden vuoksi. Kuulemma taksia tilatessa voi toivoa turvakaukaloa ja hätätapauksessahan lapsi saa matkustaa taksissa sylissä (ihan laillisestikin), joten se jää nyt kotiin. Itsestäni tuntui, että kassista tuli valtava, mutta nyt kun tätä listaa lukee ja vertaa muiden vastaaviin, niin ehkä tässä ihan kohtuullisella kuormalla ollaan liikenteessä!
Tällä päivitystahdilla soisin meillä jo seuraavan postauksen aikaan olevan vauva.