Plussa

Edellinen postaus oli taas niitä, jotka olivat jääneet luonnoksiin roikkumaan vähän turhan pitkäksi aikaa. Yritys aloitettiin siis virallisesti kesäkuun alussa, joskin sitä ennen oltiin oltu jo muutamana päivänä ilman pillereitä, kun ne ”unohtuivat” kotiin mökkireissulle lähdettäessä. Oikeastaan on pieni ihme, että jo tästä kierrosta tärppäsi, sillä jonkun laskurin mukaan oviksen olisi pitänyt olla kuun taitteessa ja pillerit jätimme pois vasta toinen päivä. (Mainitun mökkireissun jälkeen söin siis vielä pari pilleriä -ehkä höpsöä, mutta jos on päätetty alkaa kesäkuussa, ei varaslähtöjä sallita.)

Jo oviksesta asti olin jostain syystä varma, että nyt on tärpännyt. En ole koskaan uskonut äidin vaistoon, mutta jotain sellaista tässä melkein tuntui olevan. Kyynikko voisi tietysti myös sanoa, että kyse oli vain toiveajattelusta. Oli miten oli, oireitakin alkoi pikkuhiljaa ilmetä: limainen vuoto, turvotus, paha olo, väsymys, stressitasojen nousu, palelu, mahan kipristely. Kaikki nämä tulivat hyvin lievinä, mutta silti oireista ei voinut erehtyä.

Siksi olikin outoa, kun hääpäivämme jälkeen, sinä päivänä kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa, testi näytti negatiivista. Mieskin oli kiinnittänyt huomiota oireisiini ja tehnyt omat päätelmänsä, joten olimme molemmat yllättyneitä ja pettyneitä. Kuukautiseni ovat kuitenkin aina olleet säännölliset ja kun niitä ei alkanut muutamaan päivään kuulua, teimme uuden testin. Ruutuun piirtyi nopeasti vahva plussa.

Olen onnellinen. Olen jännittynyt. Olen iloinen. Ja yllättävän rauhallinen.

Ja ai niin, jos joku ihmetteli mainintaa hääpäivästä, olemme siis menneet naimisiin. Vielä viikko sitten nimeni oli toinen ja minä olin vain yksi. Nyt minulla on uusi nimi ja sisälläni kasvaa toinen ihminen. Elämä on ihmeellistä <3