Kylmästä lämpimään
Eli Teneriffalle! Tarkemmin saaren pohjoispuolelle Puerto de la cruziin.
Kohde miellytti muuten kaikinpuolin, mutta kuuden ja puolen tunnin lento sai allekirjoittaneen ehkä vähän tuskastumaan.
Yritä nyt nukkua hei kun koko ajan kuuluu joku ”PIMPELIPOM, KOHTA OHITSENNE KULKEE JUOMATARJOILUVAUNU” – no mutta kiitos tiedosta!
Lennon loppupuolella alkoi olla jo katseltavaakin, Teiden huippu jää reilusti pilvien yläpuolelle. Tai sitten pilvet roikkuvat tavallista alempana, who knows.
Hotellille päästiin reilun tunnin bussissa istumisen jälkeen, eikä ollut valittamista hotellistakaan. Huoneistohotelli La Carabela täytti kaikki vaatimukset, ja voi niitä näkymiä ylimmän kerroksen parvekkeelta!
Kuka näppärä huomasi kuvan oikeassa reunassa näkyvän metsäpalon?
Kaikki päivät eivät olleet pelkkää aurinkoa, vaan yhtenä päivänä vastassa oli jopa eräänlainen myrsky.
Joku suomalainen samasta hotellista puhui, että tuuli olisi ollut jopa 100km/h – siltä se tosin tuntuikin, kun pysyi oikeasti hädintuskin pystyssä! Sama tuuli puhalsi vielä illalla ja oli tietty syypää metsäpalon nopeaan leviämiseen, jota me toki vain chillaillen katseltiin parvekkeelta…
Useimmiten aamupala oli pari palaa patonkia ja kahvia parvekkeella, mutta käytiin katsastamassa myös hotellin oma aamupalatarjonta, hinta seisovasta pöydästä ei ollut kuin vitosen per naama.
Okei tämä kuva on hotellin illallisen jälkiruuasta, mutta ignoratkaa se ja KATSOKAA NOITA TUOREITA HEDELMIÄ – omnomnom.
Vaikka viikon loma on tosi lyhyt, tehtiin silti pieni retki ja käytiin Loro Parquessa, valtavan kokoisessa eläinpuistossa siis.
Siellä oli kaikenlaista tuhansista linnuista krokotiileihin ja mangusteihin, kuvat heittelen omista lemppareista!
Käytiin myös jossain kasvitieteellisessä puutarhassa, jonka nimeä en tietenkään enää muista….
Bongaa kuvasta pari albiinoa…
…ja pieni tyttö ison mahan kanssa!
Rannat pohjoispuolella on lähinnä mustaa, hienoa laavahiekkaa – ja aallot oli ainakin meidän matkan aikana niin isoja että meikä pysytteli ilomielin kuivalla maalla….
Jostain syystä niitä tappaja-aaltoja ei näy juuri tässä kuvassa…
Loppuyhteenvetona, matka oli alusta loppuun onnistunut, ruoka oli hyvää ja edullista, aurinko paistoi useimpina päivinä ja jotain ihan uuttakin pääsi näkemään. Kaikessa epäjohdonmukaisuudessaan tämä kirjoitus saa jäädä nyt tähän – selvää on ainakin se, ettei meikästä tule ikinä matkabloggaajaa.
Vielä pari kuvaa…
Tässä yks muikee aamukahvilla…
…ja tässä taas toi meri. Atlantti siis.
….ja nyt lähden suunnittelemaan miten saan tuollaisen kivan puun tänne meidän takapihalle!
