Ultrakuulumisia

Viikonloppu, kiitos kun saavuit luokseni! Ulkona riehuu vuosisadan lumimyrsky, joten ei ole kovin vaikeaa arvata missä meikä pysyttelee. Hrr.

Eilen käytiin miehen kanssa aamulla ultrassa ja voi sitä ihanaa pientä tyyppiä siellä, malttamattomuushan tässä iskee – kolmisentoista viikkoa vielä jäljellä. Oltiin myös jännityksissämme, sukupuolta kun ei rakenneultrassa halunnut tämä siveellinen kupeitteni hedelmä paljastaa ja sitä toivottiin kovasti nähtäväksi. Odotus palkittiin ja hymy nousi kummankin kasvoille lääkärin kertoessa, että tyttöhän sieltä selkeästi on tulossa – tiesin tiesin tiesin ihanaa. Prinsessa. ♥

Tiistaina on edessä lääkärintarkastus, sen jälkeen onkin pidempään tyhjää – seuraava neuvola-aika on vasta joulukuun lopussa ja perhevalmennus alkaa tammikuun alussa.

Eilisen päivän riemun kruunasi vielä postiluukusta tipahtanut saapumisilmoitus, illalla tutkailtiin siis äitiyspakkausta! Paljon vaatteita vaikkakin aika isoja, jotain 60-70cm – mutta kyllähän ne jossain vaiheessa käyttöön pääsevät. Ensimmäisenä käyttöön pääsee varmasti se itse laatikko – oli niin ihana, että tulee varmaan toimittamaan beibin ensisängyn virkaa.

Millaisia mielipiteitä siellä on tämän vuoden äitiyspakkauksesta?