Hiljaiselon jälkeen
Hei ja anteeksi noin sata vuotta kestänyt hiljaisuus!
Olen ollut varsinainen blogilaiskiainen, ja viime aikoina olen käyttänyt aikani ja energiani kaikkeen mahdolliseen touhuiluun ruudun tällä puolen.
Viime viikkojen aikana olen siis järjestellyt kaikkea valmiiksi prinsessan tuloa varten, eli pessyt lukemattomia koneellisia vauvanvaatteita ja järjestellyt niitä kaappiin, pedannut äitiyspakkauksen laatikon ja pinnasängyn, valmistellut hoitopöydän kuntoon, pakannut sairaalakassia, ja pyörittänyt ihan normi arkea jokapäiväisine tiskaamisineen ja siivoamisineen.
Viimeisimmällä neuvolakäynnillä oli viikkoja 33+5, sokerit ja proteiinit ok, verenpaineet 129/71, sf-mitta 29cm, ja tyttö oli edelleen raivotarjonnassa – kaikki hyvin siis. Meikällekin oli tullut painoa lisää kolmisen kiloa, mitähän mahtaa lukemat olla seuraavalla kerralla… 😀
Tänään viikkoja on mittarissa pyöreät 36+0 ja tähän asti niin nopeasti juossut aika tuntuu hidastuneen satakertaiseksi, samalla kun malttamattomuus valtaa alaa.
Kaikki alkaa olla pikkuhiljaa valmiina pientä prinsessa varten, vaunut tosin puuttuu edelleen ja odotan ilmoitusta siitä kun saavat täydennystä sinne varastolleen, että saa tilauksen menemään. Lisäksi odotan pakettia H&Mltä – menin tilaamaan verkkokaupasta parit säilytysratkaisut hoitopöydän varusteille, ja Hobbyhallista tilatut uudet petivaatteet omaan sänkyyn odottavat kaverikseen kauniita verhoja, jotka puolestaan odottavat ostajaansa Anttilassa… mutta that’s it, sitten on oikeastaan kaikki – ja sen jälkeen joutuu käyttämään jo luovuutta, että saa ajan kulumaan…
Huomenna on aamusta ohjelmassa kauan odotettu ja jännitetty synnytystapa-arvio… Tyttö on kyllä raivotarjonassa ja hyvä niin, mutta pelottaa, että tekevät sektiopäätöksen ahtaan lantion takia – meikätytölle kun on suotu todella kapea lantio. Toivottavasti ulkokuori hämää ja siellä olisi luut levinneet jotenkin niin paljon, että mahtuu alateitse syntymään… :D
Syntymästä puheenollen, täällä koettiin viimeyönä hyvinkin jänniä hetkiä! Koko päivän kestänyt painontunne ja kipu häpyluussa vaihtui illaksi, joka oli täynnä kivuttomia mutta yllättävän tiheitä supistuksia, joihin aloin kiinnittää huomiota loppuillasta. Puolenyön aikaan sängyssä tuli sitten yksi napakampi supistus, joten ajattelin, että ryhdyn siitä niitä kellottamaan. Seuraavan kerran kelloa katsoessani huomasinkin sen olevan jo yksi, eli olin onnistunut nukahtamaan siinä välissä, mutta tämä supistus tekikin yllättäen niin kipeää, että todella heräsin siihen.
Tunnin verran vain valvoin kipujen kanssa, ja kahden maissa ryhdyin taas kellottamaan, kun tuntui, että tulee aika säännöllisesti. Alaselässä ja -vatsassa tuntui tosi kovia menkkamaisia kipuja kaiken aikaa, ja supistuksia tuli viiden ja kymmenen minuutin välein. Supistukset tuntuivat myös ensimmäistä kertaa ”aaltomaisilta”, eli tunsi selkeästi koska supistus alkoi, ja kuinka se voimistui ja lisäsi paineentunnetta lantiolla. Sairaalaan ei ole matkaa kuin muutama kilometri, joten ajattelin, että katselen ihan rauhassa ja soitan synnärille, jos vielä neljän jälkeen kivut ja supistukset jatkuu.
Kun kivut tuntuivat vaan yltyvän siinä kolmen maissa, aloin todella jo luulla, että lähtö tulee ja hiljaa täällä hääräsin ja laitoin kameran akkua lataukseen sunmuuta ja annoin miehen jatkaa rauhassa uniaan. Kello tuli neljä ja ensin loppuivat supistukset, ja viiteen mennessä myös kivut alkoivat hellittää, joten kävin rauhassa nukkumaan ja tilanne olikin ohi.
Tänään on ollut samanlainen olo kuin eilen, eli häpyluuhun painaa ja sattuu, ja seuraava yö kyllä jännittää, jos alkaakin kivut ja supistukset uudelleen. Toivon tosin, että selvittäisiin ihan yhdessä osassa huomiseen aamuun ja synnytystapa-arvioon, kun siellä kuitenkin kuulee sitten kohdunsuun tilanteen. Meikän tuurilla käy tosin kuitenkin niin, että kaikki paikat on kiinni ja kanavaa kilometri jäljellä ja reilun kuukauden päästä istutaan sitten yliaikaiskontrollissa.. :D
Tärkeintä kuitenkin on, että vauvalla on kaikki hyvin ja tyttö syntyy, kun on itse valmis, vaikka tuleva äippä jo malttamattomana odotteleekin.
Tulikin sitten ihan kilometripostaus, mutta tuli kuitenkin! Nyt koitan saada taas jotain aikaiseksi ruudun tällä puolen, joten katsellaan loppuviikon aikana, että ollaanko vielä yhdessä osassa!