Kuuluu paljon ja hyvää

Sen jälkeen kun mies palasi takaisin töihin, on olo ollut välillä vähän kokopäivätyöllistetty… 😀 Siinä siis syy pidempään taukoon ja pahoitteluni siitä.

Tyttö on nyt reilun kuukauden iässä jo todella eloisa ja seurustelee päiväaikaan pitkiäkin aikoja, välillä sitten syö ja nukkuu, että jaksaa taas. Koska neiti on tätä erittäin seurustelevaa sorttia, hankintalistalla olisi ensimmäiseksi ehkä sitteri ja parin kuukauden päästä varmaankin kantoreppu. Ehdoton lempipaikka kun on jonkun sylissä, ja ellei se ole mahdollista, on vähintäänkin oltava jossain mistä näkee kunnolla ympärilleen. Eli hereillä jos ollaan, niin ei tosiaankaan huvita makoilla hetkeäkään yksin vaikkapa omassa sängyssä… 😀

 

Jos voisin jotain sanoa oppineeni tästä uudesta ihmisestä, niin temperamenttia on ilmeisesti ainakin äidiltä peritty. Ensin saatetaan nukkua ihan nätisti päiväunia, kunnes yhtäkkiä havahdutaan siihen, että on ihan hir-ve-ä nälkä – ja se ei sitten jääkään keneltäkään huomaamatta. Kaikki mulle nyt heti ja äkkiä… 😀

 

Tähän väliin sitten vaikka viimeisimmät kuulumiset neuvolasta parin viikon takaa. Keep it simple, edelliset mitat siis suluissa.

Paino  3020g (2880 g)

Pituus 52cm (49cm)

Pipo 35cm

”Ihana tyttö. Pääasiassa rinta – syö muutaman kerran korviketta/pv. Terhakasti katselee. Heijasteet norm. Iho siisti. Suussa kielessä hieman sammasta, sitruunalla/puolukalla voi putsailla. Pituutta tullut reilusti, painoa 15g/vrk.”

 

Ei meinannut neuvolantäti millään uskoa tota pituutta todeksi ja varmaan neljä kertaa yhdessä mitattiin, mutta oli se vaan lopulta uskottava, että pituutta tosiaan oli tullut se kolme senttiä kahdeksassa päivässä… :D Ilmeisesti kun pituutta oli tullut niin huimasti jäi painonnousu vähän alakynteen, ja tänään käydäänkin neuvolassa painokontrollissa ihan vaan varmistamassa, että paino on lähtenyt kirimään pituutta kiinni.

 

Mutta on toi tyttö vaan niin ihana, edelleen ollaan miehen kanssa ihan myytyjä. Ihania on ennenkaikkea ne päivät, kun neiti on hyvällä tuulella ja tyytyväinen…

….mutta ihan yhtä onnellinen ja kiitollinen meikä on niistäkin päivistä, kun vähän kiukuttaa..

On se vaan niin kulta.

 

Aiheesta vähän poiketen, viikko takaperin vieteltiin miehen kanssa vuosipäivää! Neiti oli mummolassa ja me päästiin nauttimaan hyvästä ruuasta ja viinistä, ja käytiinpä me bissetkin juomassa biljardipelin lomassa. Kahdenkeskinen illanvietto oli ihanaa ja kunnon akkujen lataus molemmille, toivottavasti vastaavia tilaisuuksia tulee jatkossakin.

Nyt kamoja kasaan ja omaa kuontaloa kuntoon, palataan uusien neuvolakuulumisten merkeissä!