Kiireen keskeltä (part 209485)

Ja tuosta! Jokunen viikko taas ehtinyt vierähtää ilman, että olisi saanut aikaiseksi heitellä kuvia koneelle ja ottaa asiakseen kirjoittaa kaikessa rauhassa. Viime viikot ovat siis näyttäneet jotakuinkin tältä;

Siis phuuuh. Isoja pahvilaatikoita, pieniä pahvilaatikoita ja kaikenkokoisia pahvilaatikoita siitä väliltä. Viidensadan metrin muuttomatka ei ollut paha kun kaiken sai roudattua hyvällä porukalla yhden päivän aikana, mutta huolimatta siitä että muutto uuteen kotiin tapahtui jo kolme viikkoa sitten, huomattava osa tavaroista etsii edelleen paikkaansa ja majailee väliaikaisesti pitkin lattioita.

 

No, hiljaa hyvä tulee. Eikä kyllä voi valittaa, kun näkymät uudella kotikadulla ovat näin erilaiset (ja ihanat).

Kuvat eivät tee parasta oikeutta semi-idylliselle kadulle täynnä vanhoja tunnelmallisia pienkerrostaloja, tai sille tunteelle, kun istuu kotioven ulkoportailla illalla ja katsoo eri väreissä loistavia radiomastoja. Love it.

 

Tapahtuu täällä tosin muutakin, parin viikon aikana meikän jälkikasvu on päättänyt ottaa pienen kehitysharppauksen. Täällä kontataan, istutaan ilman tukea, noukitaan ruokaa pinsettiotteella, noustaan seisomaan ja otetaan vähän askelia tukea vasten – siis what?! Minun iso pieni kaksihampainen kultatyttö :’).

Ja joo, neuvolakuulumisia! Käytiin siis vähän venähtäneessä ”6kk-neuvolassa” viime perjantaina! Nythän Nellillä on siis ikää jo vähän alta 8kk, pituus oli 71cm ja paino 8225g. Korttiin tuli teksti; ”Hymyileväinen, touhukas tyttö. Kasvu etenee tasaisesti keskikäyrällä. Konttaa, tukea vasten nousee seisomaan. Seisoessa varvistaa, vauhtia riittää.”

Että näin täällä. Vaikka välillä tulee pyörittyä yötä myöten sängyssä stressaantuneena kaikista keskeneräisistä ja tekemättömistä asioista, kaikki tuntuu silti olevan juuri oikealla paikallaan, ympärillä oikeat asiat ja ihmiset, ei todella voi valittaa.