Kaikki viimeisetkin hoidettavat asiat alkaa olla mallillaan, vaunut saatiin lopulta tilattua torstaina ja hoitopöydän säilytysratkaisutkin on nyt kunnossa. Päivät laskettuun aikaan vähenee eikä tässä muuta voi kun odotella. Joko joko joko?

Yöt menee lähinnä valvoessa kipujen kanssa tai ilman, mutta lohdullista tosiaan on se, että jokainen yö johtaa seuraavaan päivään ja lähemmäs h-hetkeä.

Toissapäivänä käytiin pitkästä aikaa neuvolassa, viikkoja 37+2 ja kaikki ihan mallillaan. Pissat oli puhtaat, verenpaineet 121/80, tytön sydänäänet hyvät +130, sf-mitta 30 cm ja raivotarjonnassa edelleen – laskeutunut ja kiinnittynyt. Synnytys voi siis käynnistyä nyt heti tai kahden viikon päästä, tätä odottelua vaan…

Viimeyönä supisteli kipeästi mutta epäsäännöllisesti ja koska epäilin, että lapsivettä olis tihkunut niin lähettiin sit käymään näytillä synnärillä aamusta. Kätilö teki sisätutkimuksen ja paikat oli ennallaan, eli pehmeenä ja sormelle auki ja kanavaa se 1,5cm – sanoi että vauvan pää on tosi alhaalla, mutta ei osaa varmaks sanoa, että seuraavana yönä syntyis. Lapsivesitestin mukaan ei ollu lapsivettä, mutta limasta vuotoa sieltä tuli. Verenpaineet oli 127/89, ja pissat ihan puhtaat. Käyrillä siinä makoilin puolisen tuntia ja vauvalla kuulemma kaikki oikeen hyvin.

Nyt on vaan sellaset ärsyttävät kivut, menkkamaista jomottelua selässä ja vatsassa ja vähän kun jotain tekee niin kivuttomasti supistaa. Saa nähdä yltyykö kovemmiksi iltaa myöten, vai joudunko tosissaan kituuttelemaan näin inhottavassa epätietosuudessa tällästen kipujen kanssa sinne liki laskettuun aikaan.

Jännää on ja odottelua vaan, nyt lähetään miehen kanssa käymään meikän vanhemmilla saunomassa, josko se vaikka auttais näihin kipuihin! 🙂