Eilen kolahti mittariin 30. raskausviikko, tuntuu uskomattomalta. Heinäkuusta on tullut joulukuu, mutta mitä kaikille kuukausille tässä välissä on tapahtunut?! Olen ilmeisesti tulossa vanhaksi, vanhat ihmiset kun aina päivittelevät ajankulua.

Laskettuun aikaan enää siis kymmenisen viikkoa jäljellä – ja sen kyllä huomaa. Vatsa alkaa olla aika tukala unikaveri jokailtaisine taisteluineen tukityynyjen – ja niistä aiheutuvan kuumuuden ja tuskastumisen kanssa. Uni tuntuu jotenkin kevyeltä ja levottomalta, kun kymmenen tunnin yöunien jälkeen herää yhtä väsyneenä kuin olisi valvonut läpi yön.

En silti valita – olen kuitenkin päässyt aika vähällä, kun raskausaikaa ei ole ollut varjostamassa suonikohjut, peräpukamat, raskausarvet tai yölliset suonenvedot. Ja nyt koputan äkkiä puuta. Allekirjoittanut on kärsinyt ainoastaan selkäkivuista, vähäisestä närästyksestä, väsymyksestä ja pienistä ajoittaisista asettumisongelmista kasvavan vatsan kanssa, mikä luonnollisesti kuuluu asiaan. Mielestäni siis oikein hyvin.

Varustekavalkadista uupuu enää vaunut, lisää vaatteita, sekä pieniä lisäyksiä kuten liivinsuojuksia, vaippoja ja tuttipulloja. Vaunut on tosin löydetty jo, tilaus tulee ajankohtaiseksi vuodenvaihteen jälkeen.

Bongaa kuvasta pyöreähkö unikaveri!