Kolme kertaa masu ja kiire

Hei ja anteeksi sadan vuoden mittainen päivitystauko!

Vajaan kuukauden aikana oveen on ilmestynyt toinen sukunimi ja asuntoon uskomaton määrä tavaraa, virastoissa juokseminen ja erilaisten liitteiden hankkiminen ja toimittaminen on ollut jatkuvaa ja psykologian opintojeni rinnalle on tullut täysipäiväiset ammattiopinnot.

Kiireeseen tuo onneksi hetken helpotusta torstaiaamuna lähtevä lento Teneriffan lämpöön, matka tuli juuri niin tarpeeseen kuin vain mahdollista.

Ensimmäisiä liikkeitä odotettiin melko kuumeisesti ja beibi päättikin ilmoittaa itsestään vajaat pari viikkoa sitten ensimmäisillä kunnollisilla liikkeillä! 🙂
Ensin liikkeet olivat lähinnä sellaisia muljahduksia ja niitä tuli aina vain muutama myöhään illalla, mutta päivä päivältä liikkeet ovat voimistuneet kunnon potkuiksi ja niitä tulee pitkin päivää. Muutama päivä sitten potkut sekä tuntuivat, että näkyivät myös vatsan päältä. 🙂 

Rakenneultra oli viime viikon torstaina, kaikki oli ihan normaalisti ja hyvin mutta tyyppi siellä köllötteli niin hassussa asennossa jalat ristissä ja kädet naaman edessä ettei sukupuolesta saatu pienintäkään lupausta. 😀 
Seuraava ultra on tosin jo 29. päivä marraskuuta eli josko sitten päästäisiin jännityksestä… 🙂
Jotkut kun ovat kyselleet, että kuinka mulla on näin paljon ultra-aikoja (rakenneultra oli siis neljäs) niin en siis tiedä, mutta uskoisin sen johtuvan ehkä siitä kun on kyseessä näin nuori synnyttäjä, ikää kun on vasta 18 vuotta.

Lomalle otan toki kameran mukaan, joten välitän lämpöä sitten vähän tännekin kuvien muodossa matkan jälkeen! 

Sitten vielä masukuvat viimeiseltä kolmelta viikolta, tuorein tosin on viime keskiviikolta eli huomenna alkaa siis rv 21+0! Uskomatonta.

 

IMG_1084.JPG 
 
IMG_1089.JPG 
 
IMG_1092.JPG

Suhteet Oma elämä

Neuvolakuulumisia ja allekirjoittaneen stressailua

Eilen käytiin siis neuvolassa ja tavattiin ensimmäistä kertaa meidän ”oma neuvolatäti”, ensimmäisellä kerralla kun oli paikalla joku sijainen.

Kaikki vaikutti olevan oikein hyvin, verenpaineet oli kohdillaan ja painokin noussut mitättömän kilon verran, mihin lie kaikki syömäni munkit ovat menneet…?
Sydänääniä kuunneltiin ja heti se ihana jumputus sieltä löytyi – aina yhtä ihanan kuuloista.
Hemoglobiini oli tosin tippunut aiempaakin alemmas, joten rautakuurillehan meikä passitettiin. Ehdinhän tuolla aiemmassa postauksessa jo vähän kyllä epäilläkin raudanpuutosta jatkuvan väsymyksen takia. 
Rakenneultra on kolmen viikon päästä ja seuraava neuvolakäynti sitten vasta marraskuun alussa, sieltä lähtien mittaillaankin sitten jo kohdunpohjan korkeutta.

Viimeaikoina on alkanut vaivaamaan myös uskomaton motivaatiokato töitä kohtaan. 
Vaikken edes tee töitä enää kuin osa-aikaisena 18h viikossa, on jokaiseen vuoroon meneminen uskomattoman vastenmielistä ja sen lyhyen työvuoron verran sitä vain tuijottaa kelloa ja odottaa seuraavaa taukoa. 
Osasyyksi uskoisin ihan vain stressin, koulujutuilla kun on aika tiukat deadlinet ja sitä tuleekin käytettyä suurin osa työajan ulkopuolisesta ajasta niiden kasaamiseen –  eiköhän kiirekin jossain vaiheessa kuitenkin hellitä. 

Toiveita ja ehdotuksia postausten suhteen otetaan muuten vastaan, so hit me!

Suhteet Oma elämä