Tekstin aloittaminen ei ole koskaan tainnut tuntua näin vaikealta. 
Olen pyörinyt blogiympyröissä useasti aiemminkin aiheinani muunmuassa tyyli, ihmissuhteet ja ihan vain elämä.
Elämä, joka harvemmin kulkee ennalta ajateltuun suuntaan, muutokset kun tulevat joskus mitään kyselemättä, ja suunnitelmat muuttavat muotoaan omaehtoisesti. 

Katselen ulos ikkunasta, ristin jalkojani ja kuuntelen televisiossa pyörivää lauantai-aamun lastenohjelmaa, huomaan kahvini olevan jo kylmää.

Vuosi sitten minusta piti tulla merkonomi, kilpanyrkkeilijä, ja kaikkien aikojen avovaimo. 
Liiketalouden opinnot kyllästyttivät minut muutamassa kuukaudessa ja saivat loppunsa, pitkä sairasteluputki toi mukanaan ensin lyhyemmän ja myöhemmin lopullisen tauon nyrkkeilyyn, ja avovaimoilu loppui, kun pienet neliöt alkoivat olla liian ahtaat ja oli pakko päästä liikkeelle.

Tänä päivänä odotan onnellisena esikoistani saman miehen kanssa, jonka luota aikanaan hetkeksi lähdin ja avovaimoilu on saamassa uuden alun suuremmissa neliöissä, aloitan kauan toivomani psykologian etäopinnot alle kahden viikon kuluttua, sekä autan omia vanhempiani lapsuudenkotini muuttokuormien kanssa. 

Tämä blogi tulee käsittelemään elämää monissa muodoissaan, arjen pieniä hetkiä iloista suruihin – ja tietysti alkuvuoden tulevaa pientä ihmettä. 
Kirjoittaminen on lähinnä ajatusten virtaa ja muistojen luomista myöhempää varten, joten pilkut eivät aina ole kohdillaan eikä tekstin ryhmittely oikein – mutta sisällöstä haluan tehdä merkittävää.

Elämä muutoksineen yllättää, opettaa, kasvattaa, ja luo kiitollisuutta – arvostetaan sitä kaikkea.