Perustin blogini reilu vuosi takaperin, ideana kirjoittaa lähinnä itselle muistoja raskausajasta. Nellin synnyttyä tein kuitenkin päätöksen jatkaa kirjoittamista, vaikka tahti ei kovin päätähuimaava olekaan ollut. Osasyy siihen lienee blogin tietynlainen rajaaminen juurikin perhe-elämää ja lasta käsitteleväksi eikä aiheita aina ole oikein löytynyt, kun ei ole perehtynyt kantoliinailuun tai lastenvaatekutsuihin – ei sillä että niissä olisi mitään vikaa.

Reiluun vuoteen on kuitenkin lapsen saamisen lisäksi mahtunut paljon. Muutto ensimmäiseen ”omaan” kotiin, opintojen lopettaminen ja uusien aloittaminen, uusia harrastuksia, avovaimoilun päättyminen, uusia ystäviä, uusi parisuhde, uusi koti ja liuta ikimuistoisia tapahtumia. Juuri nyt kaikki tuntuu olevan paremmin kuin hyvin, vaikka valehtelisin jos väittäisin, ettei tässä ole jokusia öitä valvottu stressaten milloin mistäkin.

Joka tapauksessa, blogi saa nyt uuden nimen myötä myös tönäisyn uuteen suuntaan. Jatkossa täällä tullaan näkemään Nellin kuulumisten lisäksi myös enemmän minua – muutakin elämää, musiikki- ja sisustusihastuksia, ystäviä, harrastuksia, kannanottoja ja kehnoja aasinsiltoja. 

Ja kehnoista aasinsilloista puheenollen, ellei kalenteri toisin todistaisi, laittaisin vaikka pääni pantiksi, että tänään on maanantai. Harmaata ja sateista, väsynyttä ja kiireistä.

Juuri kun kaikki uudessa asunnossa alkaa löytää paikkansa, elämä asettua uomiinsa ja kuvittelet ettei sisällä kävellä enää kuraisissa kengissä, huomaat olohuoneeseen ilmestyneen kolme (muutama kirosana tähän väliin) uutta pahvilaatikkoa, ja kaksi miestä kantamassa pyykinpesukonetta keittiöön ne pirun kengät jalassa.

Meikän vanha asunto on avaintenluovutusta vaille valmis jätettäväksi taakse, ja tämän tiimin komeamman osapuolen asunnosta ei taida edellämainittujen kolmen pahvilaatikollisen lisäksi enää paljoa täydennystä tulla. Joskus ehkä tämän vuoden puolella, kun kaikki on oikeasti paikallaan, taidan heittää pyyhkeen kehään ja laittaa ammattilaisen asialle siistimään paikat lattiasta kattoon. Täällä kun ei siis edes loppusiivousta oltu tehty, on oma motivaatio vähän ristiriidassa kaiken sotkun ja lian määrän kanssa – viitisen tuntia kun riehuin suihkukaapin kimpussa höyrypesuri kourassa päätin etten taida muuttaa (tai siivota) enää ikinä.

No, päivä ja pahvilaatikko kerrallaan. Aiemmin illalla miestä odotellessani laitoin oluet kylmään ja pizzan tilaukseen, maailma on heti vähän parempi paikka kun saa ruokaa. Ja kun saa päivän päätteeksi hipsiä jonkun kainaloon nukkumaan, nyt siis sinne.