
Totaalikyllästymistä
Päivät ja tunnit kuluu nykyään niin hitaasti, että melkein itkettää. Päivisin tätä odottelua ja olemista vielä jotenkuten kestää, mutta yöt on täyttä helvettiä. Voi missä on ne viikot, kun hehkutin kahdentoista tunnin yöunista? Ne nimittäin ovat vaihtuneet valvomiseen aamuyön tunteina kaikkien mahdollisten kipujen (paitsi supistusten) kanssa – ja meikä on siis ihan loppu. Se tunne […]