TJ 58

Viikot alkavat käydä vähiin, kun kohta käynnissä on jo 33. raskausviikko. Ihan hyvä tosin, sillä kasvavalla masulla alkaa jo olla kokoa ja näköä, mistä selkä ei suuresti kiittele – tukivyön hankkiminen alkaa olla enemmän kuin ajankohtaista.

Loppuraskauden mukanaan tuoma väsymys on sitä luokkaa, että viimeyönä olen taas nukkunut reilusti yli kymmenen tuntia ja nyt viiden tunnin hereilläolon jälkeen uni maittaisi taas kummasti, onhan tässä rehkittykin jo pesemällä kaksi koneellista pyykkiä, jotka kone pesee, kun meikä istuu läppäri sylissä. Rankkaa.

Eilen pyörähdettiin miehen kanssa leffassa katsomassa Hobitti, joka oli ihan näkemisen arvoinen, vaikken kädet täristen jäänytkään odottamaan joulun tienoilla ilmestyvää jatko-osaa.

Kun laskettu aika häämöttää enää muutamien viikkojen päässä, alkaa oma kärsimättömyyteni myös olla aikamoista, ei niin millään jaksaisi odottaa. Onneksi aika kuluu nopeasti ja tekemistäkin riittää. Vaunut on vielä tilaamatta, vauvan kaikki vaatteet pesemättä ja kaikkea pientä ostamatta.

Huomisen kohdalla kalenterissa on myös ensimmäinen perhevalmennuskerta, jota jopa jännitän ihan vähän. Kaikki vauvaan liittyvä on mukavaa ajanvietettä, ja jokainen päivä lähempänä laskettua aikaa – kyllä se sieltä vielä tulee.

Nyt kuppi kahvia ja kolmas koneellinen pyykkiä – vielä jaksaa!