5 +1 asiaa jotka ovat toisen kanssa toisin

Kohta ollaan oltu neljä viikkoa Pikkuveljen kanssa kotona. Vaikka mukana menossa on ollut nyt myös touhukas 2- vuotias, on tämä vauvan kanssa elo ollut esikoiseen verrattuna aika paljon sujuvampaa. En ole aikaisemminkaan ollut mikään neuolan ohjeiden mukaan pilkuntarkasti elävä, mutta tämän toisen kanssa on tullut joustettua ohjeissa hieman enemmän kuin kuin ensimmäisessä tapauksessa.

1. Annoin tutin 2 vuorokauden ikäiselle.

Ai miksikö? Koska se kelpasi. Tyttö huoli tutin suuhunsa vasta 5 kk kuukauden ikäisenä ja olisin silloin ollut niin onnellinen tuon rauhoittimen olemassaolosta. Tuttia ei vissiin suositella alle 2 viikon ikäiselle, koska se vähentää voimia imeä maitoa. Noh, Pikkuveljellä tuntuu olevan imutehoa enenmmän kuin vatsalaukussa on tilaa, joten tutti on aika olennaisesti vähentänyt myös ylensyntiä ja pulautelua.

2. Nukutan lasta välillä mahallaan.

Kyllä, aivan vastoin suosituksia. Koska se antaa minulle muutaman tunnin örinätöntä unta aamuyön pitkinä tunteina. Mikään muu ei tuohon vastasyntyneiden mystiseen ääneen tunnu helpottavan. On siinä mahallaan nukkumisessa tosin yksi huono puoli, lapsi tuntuukin välillä heräävän siihen, että on onnistunut jotenkin ryömimään kiinni pinnasängyn päätyyn.

3. Annan pojan nukahtaa yksin omaan sänkyynsä.

Ja joskus päivällä laitan pikkumiehen hereillä vaunuihinsa ja toivon, että se nukahtaa – ja usein nukahtaakin. Kyllähän sitä pientä mielellään nukuttaisi syliin tai rinnalle ja kuuntelisi sitä suloista tuhinaa, mutta kun tämä tapaus tuntuu paremmin rauhoittuvan omaan sänkyynsä – tutin kanssa. Ja mikäs siinä, saatan jopa välttyä 2 tunnin imetys/nukutus maratoneilta, mitä Tytön kanssa harrastettiin ennen unikoulua.

4. Tuttipullot <3

Olen hyvin kiitollinen siitä, että tutin ohella myös Turengin tehtaan maitotuotteet uppoavat poikaan hyvin. Ensimmäisinä viikkoina se oli välttämättömyys ja suuri apu, sillä oma niukka tarjonta ei vastannut valtavaa (huutavaa) kysyntää. Nyt kun periaatteessa pärjättäisiin omankin maitolan tuotteilla, en aio hylätä pulloja pölyttymään. On nimittäin aika paljon huolettomampaa lähteä pojan kanssa ihmisten ilmoille pullo ja korvike laukussa heti käyttövalmiina, kuin stressata koko ajan siitä, milloin nälkä iskee ja ollaanko silloin paikassa jossa voi imettää. En Tytön kanssakaan ollut mikään innokas julki-imettäjä, enkä ole parissa vuodessa sen asian suhteen mieltäni muuttanut.

Pullo antaa minulle liikkumisvapauden lisäksi myös lähtemisvapauden ja pukeutumisvapauden. Voin välillä lähteä kotoa myös ilman Poikaa, tuntemata huonoa omaa tuntoa nälkäänsä huutavasta vauvasta. Ja kun lähden Pojan kanssa, ei vaatteiden tarvitse olla imetyskelpoiset. Tervetuloa normaalit paidat ja syysmekot!

5. Vauvantahtisuus = taaperontahtisuus

Valitettavaa kyllä, elämän sovittaminen vauvan omaan tahtiin on taaperotaloudessa aika mahdotonta. Aterioita lukuunottamatta koitan kovasti sovittaa vauvan tahdin edes jollain tavalla sopivaksi taaperon rytmiin. En vain ole vielä osannut päättää, olisiko parempi koittaa saada molemmat nukkumaan yhtäaikaa, joka maksimoisi oman lepoajan, vai eri aikaan, jolloin molemmille lapsille olisi tarjolla enemmän kahdenkeskistä aikaa? Ehkä kallistun kuitenkin tuon ensimmäisen vaihtoehdon puolelle…

+1

Nörtin sanoin: Koko ajan ei ole enää ns. hätä takapuolessa. Vauvan kanssa olo on rennompaa, eikä jokaista itkua, näppylää, uutta äännähdystä tai kummallisen väristä vaipansisältöä säikähdä. Varastossa on valmiina joitain työkaluja vatsavaivojen, nukutuksen, syömisen tai yllättävien ongelmien varalle.

 

 

Kommentit (3)
  1. Tosi hyvä listaus! Mäpäs voisin kans miettiä, mitkä meidän viis-plus-yksi olisi… 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *