Lämminhenkinen iltahetki

Eteinen noin klo 17.20

Poika kitisee vaunuissaan, koska toppahattu, vaunupussi ja lämpöhaalari hieman hiostaa ja uniaika olisi oikeasti ollut 15 minuuttia sitten.

Tyttö on juuri syönyt aimoköntin piparitaikinaa, kyllästynyt leipomiseen ja haluaakin palavasti lähteä isänsä ja veljensä kanssa lähikauppaan taikinataiteilun sijaan. Hän ei halua pukea, mutta haluaa silti lähteä mukaan ja ilmaisee tahtonsa varsin kova äänisesti.

Nörtti koittaa epätoivoisesti etsiä Tytölle säähän (kolea tihkusade) sopivia vaatteita, pukea häntä ja tyynnytellä poikaa.

Viereisessä keittiössä muumitalon kattopalat hiljalleen kärventyvät uunissa. Minä kaulitsen vimmatusti piparitaikinaa ja koitan saada edes yhden sarjan muumitalon seiniä kokonaisina uuniin, kun keittiössä on niin kuuma (koska uuni), että taikina sulaa käsiin. 

Kaiken tämän taustalla raikaa absurdisti Joulupukki matkaan jo käy. 

Kurkkaan eteiseen ja hetken villi viidakkomeininki melkein naurattaa. 

Pyyhin enimmät taikinarasvat käsistäni, tökkään pikku lämpöpatterin vaunuineen terassille jäähtymään ja kaivelen Tytön loput vaatteet kaapin kätköistä. Nörtti pukee Tytön ja ulko-ovi napsahtaa kiinni.

 Rauha laskeutuu, kuin ensilumi konsanaan. Palaan leikkaamaan muumitalon ikkunoita, nostan vain hieman tummuneet kattopalat uunista ja huokaisen syvään. Kuin piruillakseen Spotify valitsee seuraavaksi kappaleeksi Piparkakkuleikin.

Mukavan rentouttavia nämä jouluvalmistelut lapsiperheessä.

Onko muillakin yhtä kivaa ja harmonista?

ps.

Muumitalon osat odottavat nyt enemmän tai vähemmän paistuneina huomista liimausoperaatioita. Siitä ehkä lisää myöhemmin.

Lämmin kiitos Lauralle pikkarilahjasta ;)