On hyviäkin päiviä

Välillä runtuu, että olisi helpompaa kirjoittaa siitä, että kaikki ei mene ihan putkeen. On matalampi kynnys kertoa, että meillä ei kukaan nuku yhtäaikaa tai kahta tuntia pidempään tai valittaa, että vauva huutaa koko ajan ja 2-vuotiaan uhma on päällä 24/7. Olisi helpompi paljastaa, että kaikki vaatteeni ovat puklutahroissa, juon vain kylmää kahvia ja ehdin suihkuun vain joka kolmas päivä.

Ajattelin nyt kuitenkin uhmata kohtaloa ja kertoa, että meille menee oikeastaan aika mukavasti. Juon pääosin kuumaa kahvia, ehdin välillä jopa hieman meikata, vauva on luonteeltaan hyväntuulinen ja 2-vuotiaan kanssa pystyy jo hyvin neuvottelemaan niin, että usein molemmat osapuolet ovat ihan tyytyväisiä. Pojan täytettyä kolme kuukautta päivän uni- ja ruokailurytmit vakiintuivat ja elämä helpottui. Päiväohjelma toistuu jotakuinkin samalla kaavalla joka päivä ja useimmiten ihan nautin tästä kotona olosta.

Tyypillinen päivä kotona:

8.00

Tyttö tulee herättämään minut ja Pikkuveljen. Köllitään, katsotaan muutama Late Lammas peiton alla ennen kuin aletaan aamutoimille.

9.00

Pikkuveli menee ensimmäisille unille ulos. Poika nukahtaa autuaasti tuttipullo suussa ja kärrään hänet tyytyväisenä terassille koisaamaan. Minä otan kupin kahvia ja istahadan Tytön seuraksi sohvalle katsomaan muumijakson loppuun. Tytön kanssa leivotaan, muovailuvahaillaan ja valmistellaan lounasta. Joskus tähän aikaan lähdetään kaupungille tai puistoon, mutta tänään sataa vettä ja Tytön nenä vuotaa, joten pysytellemme sisällä.

10.15

Poika huutelee itkuhälyttimestä. Haen vauvan sisälle ja hetken aikaa leikitään yhdessä olohouneessa. Poika viuhtoo ja kuolaa minkä kerkiää, lounaaseen mennessä paita on pakko jo vaihtaa kuivempaan. Isosisko pitää huolen, ettei Pikkuveli pääse pitkästymään. Eteisestä kuuluu: ”Kado pikkuveli, vihreää muovailuvahaa, veli tahtoo muovailuvahaa.” Kun menen vilkaisemaan, on Pojan syliin lastattu tusina pientä muovailuvaha purnukkaa. 

11.15

Syödään lounasta. Ruokahetket sujuvat yleensä mukavati. Tyttö kiipeää tuoliinsa jo kun kuulee jääkaapin aukeavan tai mikron piippaavan. Tyttö syö itse ja ruoasta riippuen syntyvän sotkun määräkin on kohtuullista. Poika tarkkailee tilannetta pöydälle nostetusta sitteristä välillä lupaavasti haukotellen.

11.45

Tyttö katsoo vielä jakson muumeja sillä aikaa, kun puen Pojan vaunuihin ja hytkyttelen pienen miehen uneen. 

12.15

Tyttö jolisee sängyssään ja etsii unta. Välillä yläkerrasta kuuluu ”no niin ja sitten putsataan kaulapoimut…” tai pätkä jostakin aamulla lauletusta lastenlaulusta: ”tooorilleee, laukku heiluu nääääin…”. Aikansa jutusteluaan Tyttö yleensä nukahtaa. Minä laitan kahvipannun porisemaan ja nautin hetkestä, kun koko päiväuniaika on vielä edessä. Hyvällä tuurilla lepohetki kestää 14.30 asti.

Sisaruksilla tuntuu olevan jokin henkinen yhteys, sillä usein he heräävän lähes yhtäaikaa ja hyvä niin. Ne muutamat tunnit minuutit, joina ei kukaan ei tarvitse tai vaadi mitään, tulevat todella tarpeeseen. Yleensä nostan jalat ylös, neulon vähän ja katson muutaman jakson jotain sarjaa. Kun lapset heräävät, puuhaillaan yleensä yhdessä kotiaskareita, ollaan vaan tai laitellaan iltaruokaa valmiiksi. Iltapäivän vapaahetken voimin jaksaa viimeiset tunnit ennen kuin Nörtti tulee töistä kotiin. 

16.00

Poika koisahtaa päivän viimeisille unille noin tunniksi. Kun nörtti tulee töistä syödään yhdessä ja mietitään, että mitä sitä loppuillalla oikein tehdään.

19.00

Seitsämän aikaan jompikumpi lähtee laittamaan pojan unille ja sillä aikaa toinen hoitaa Tytön iltapalan, pesut ja unisadun. Kahdekselta molemmat lapset on sängyissään ja aikuisten oma aika on valmis alkamaan.

Pikkuveli ruokailee vielä yleensä noin klo. 23.30, 02.30 ja. 05.00, josta unet jatkuvat kahdeksaan. 10 minuutissa pikkumaha on taas sen verran täysi, että sekä vauvan, että minun unet jatkuvat saman tien, eikä suurempia yöhulinoita ole ollut *koputtaa puuta*. Sitten aamulla taas koko ruljanssi alkaa alusta. Huh. 

 

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Kommentit (2)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *