Nörtin Rouva ulkoilee eli SMG Henkassa
Viime perjantaina sain vihdoin tarpeeksi hyvän syyn lähteä iltamenolle . Syy oli suosikkibändini Scandinavian Music Groupin keikka Henry’s pubissa. Ja oh boy, se oli hyvä!
SMG on minulle tällä hetkellä parasta, mitä suomalainen musiikkigenre tarjoaa. Fanitin aikoinaan jo Ultra Bra:ta, josta fanitus luontevasti jatkui myös SMG:n puolelle. En vain sattuneista syistä ollut ikinä nähnyt bändiä aikaisemmin livenä. Parille keikalla en päässyt raskauspahoinvoinnin takia, yksi keikka jäi väliin, koska en saanut päivää töistä vapaaksi, eräästä esiintymisestä sain tietää kätevästi vasta keikasta seuraavana päivänä. Huonoa tuuria ja onnettomia sattumuksia siis. Mutta nyt! Nyt pääsin!
Terhi ja Pauliina pistivät parastaan, Henkan jännittävästä akustiikasta huolimatta.
Viimeisestä baarireissustani on aikaa reilu vuosi, ja viimeisimmästä Henkkakeikasta jo lähes kuusi(!) vuotta. Vähän jopa jännitti. Mitä nykyisin laitetaan baariin päälle? Varmuuden vuoksi kävin hakemassa kaupungilta hieman kimaltavaa päällepantavaa. Onhan tässä joulu ja uusivuosikin tuloillaan.
SMG setti oli loistava, hyvä sekoitus vanhaa ja uutta tuotantoa Aloitusbiisi Talvipuutarhaan sopi loistavasti hyisen perjantai-illan tunnelmaan. Erityisesti toivoin kuulevani pari minulle tärkeää kappaletta, joulu tuli aikaisin, sillä kuulin ne kaikki; Valmis, Vieläkö soitan banjoa ja Ruotsiin ja takaisin soivat kaikki illan aikana!
Kaikkien aikojen suosikkisoittimeni, banjo ja Joel, jolla oli kuulemma ihan upouudet trendilasit. 🙂
Illan soittolistalta löytyi nämä biisit:
Hautojen yli
Talvipuutarhaan
100km Ouluun
Kaunis Marjaana
Mustarastas lauloi Ooh la laa
Omenankukan terälehtiä
Huutelen pimeään
Näin minä vihellän matkallani
Takarivin pojille
Se sitä ja se tätä
Lopulta olemme kuitenkin yksin
Tahdon uudet silmät
Valmis
Ja encoret tekivät setistä täydellisen:
Ruotsiin ja takaisin
Vieläkö soitan banjoa
ja
Hölmo rakkaus
Miten tyttö ja Nörtti pärjäsivät, kun Rouva viiletti kaupungilla? Ja ennen kaikkea, miten Rouva pärjäsi pärjäsi illan poissa kotoa?
Kaikki kolme pärjäsivät yli odotusten. Nukutin tytön juuri ennen lähtöä puoli yhdeksän aikaan ja palatessani tyttö nukkui edeleen samoja unia. Tämä oli ensimmäinen ilta kun yhden nukutuksen taktiikka toimi, yleensä illat ovat tällaisia. Nörtti sai rentoutua työviikon jälkeen ja rauhassa touhuta uuden Wii U:nsa parissa.
Rouvakin osasi rentoutua, jännityksestä huolimatta. Viime aikoina yksin liikkuessani, on pääni sisällä kuulunut vähän väliä vauvan itkua, olen ikään kuin koko ajan varuillani. Eipä kuulunut Henkassa itkua. Mieli lepäsi, kun korvien välissä ei kuulunut muuta kuin Terhi Kokkosen laulua, bassorummun rytmikästä pauketta ja banjon sulosointuja. Kun kotiväki tuli ajatuksiin, niin mielessä siinteli vain ruusuinen kuva nukkuvasta tytöstä ja pelaavasta Nörtistä: siellä ne rakkaat pärjäilee.
Teki todella hyvää käydä aikuisten ulkona, tuntea musiikki rintakehässä jyskyttämässä, pyörittää pyllyä ja laulaa koko keikka läpi niin, että kotiin tullessa ääni oli käheänä. Puhumattakaan siitä että sai laittaa tukan ja vetää kajaalit silmiin, pukea kimalle topin ja nautiskella hyvän musiikin ohessa yhden kylmän Coronan.
Ihanaa oli myös tulla kotiin ja huomata, että kotielämä pyörii hetken ilman minuakin.