Phocahispida ponkaisi käyntiin äitiys/isyysbloggareiden iloksi positiivisen postitempauksen. Olen yksi onnekkaista mukaan päässeistä blogisteista (onko se sana?).

Perhepiirissämme ei ole lapsia, meidän uutta tulokastamme lukuunottamatta, joten vietämme perheen kesken jo useampaa vuotta peräkkäin lahjatonta joulua. Jouluisin olemme panostaneet hyvään ruokaan ja rentoon yhdessäoloon (lue: lautapeleihin ja sarjamaratoneihin). Aikuisten kesken kun on vähän höpsöä vaihdella tavaroita, jotka jokainen pystyy itse ostamaan jos tarvitsee.

Ne muutamat lahjat, joita olen viime vuosina saanut (äitiltä), ovat olleet minun itseni valitsemia ja tarpeeseen hankittuja. Ehkä juuri siksi olen niin innoissani tästä tempauksesta. Pääsen kokemaan antamisen iloa, valitsemaan ja paketoimaan lahjan, joka toivottavasti ilahduttaa ja piristää vastaanottajaansa pitkän pimeän ”talven” keskellä. Ehkä se talvikin sieltä jouluun mennessä tulee 😀

Muutamat innokkaat osallistujat ovat jo ehtineet antaa pieniä vinkkejä salaisille ystävilleen omasta maustaan, tarpeistaan tai toiveistaan. Kuten Phocahispida alkuperäisessä postauksessaan vinkkasikin, on blogiystävään syytä hieman tutustua juuri salaisen ystävän pitämän blogin perusteella. Selasin blogini läpi vierain silmin; sieltä löytyi hempeitä sävyjä, kahvia, leipomuksia ja vauvajuttuja. Siinäpä se. Lyhyehkö blogihistoriani näyttää minulta.

En halua antaa salaiselle blogiystävälleni liikaa vinkkejä tai valmiita ratkaisuja, sillä haluaisin yllättyä. Saada jotain kaunista tai hassua, tarpeellista tai tarpeetonta. Toivoisin, että lahja olisi ajatuksella valittu ja myös antajansa näköinen. 🙂