Siskolta veljelle eli Dylon kokeiluja

Kun saimme tietää perheemme täydentyvän heinäkuussa Pikkuveljellä, yksi ensimmäinen ajatukseni oli: Mitä niille Tytön vaaleanpunaisille vaatteille käy? Niitähän piti vielä päästä käyttämään… Myynkö ne eurolla eteenpäin ja ostan täydellä hinnalla uusia pojanvaatteita tilalle? Mitä pojalle ylipäätään puetaan päälle?

Vaaleanpunaisia vaatteita kun on päässyt kertymään aika mittava pino joka mallia ja laatua: ihan niitä pienimpiä kokoja, hyväksihavaittuja, käytännöllisiä suosikkivaatteita ja harsoja. Kaikki niin pinkkejä. Tuntuu hassulta ostaa ihan samoja vaatteita uudestaan, vain siitä syystä, että ne ovat väärän värisiä. Muuten kelpuutan kyllä pojalle kaikki sateenkaaren värit, mutta pinkissä ja vaaleanpunaisessa minullakin menee raja.

Aluksi piti vähän kartoittaa, mikä se todellinen varastonkätköissä oleva vauvanvaatetilanne on. Niimpä avasin suuren valkoisen Kela|Fpa- laatikon ja aloin tutkailla mitä Tytön pienistä vaatteista olin säästänyt. Yllättävän paljon löytyi valkoista, vihreää, kirkkaanpunaista, sinistä ja muuta suoraan Pikkuveljelle sopivaa unisexiä. Check. Sitten mekot,hameet ja muut röyhelöt. Näitä ei valitettavasti pääse enää käyttämään. Muutama suosikkimekko pääsi talteen Tytön omaan muistolaatikkoon. Check. Helppoa mekoista luopuminen ei minulle ollut. Muutaman mekon pehmeää ja hempeää pintaa silittäessäni huomasin pohtivani: Entä jos tämän värjäisi… Eikö se sitten menisi ihan hyvin pojallek… Eiku. Ei se mekko taida mennä vaikka kuinka värjäisi. Nämä kierrätypinoon siis. Check.

Suoraan käyttöön-, muistolaatikkoon-, ja kierrätykseen-pinojen lisäksi syntyi vielä yksi pino: näille-on-ehkä-jotain-tehtävissä-pino. Muistin vielä Kristaliinan viime keväiset värjäyskokeilut ja päätin antaa Dylonille mahdollisuuden. Vaatteita siskolta veljelle muutamalla pesukoneen pyöräytyksellä!

Ensimmäiseen erään lähti plyysihalari, harsoja, housuja ja muutama body:

image.jpg

Nämä vaatteet pääsivät rumpuun pyörimään Olive Green- värin kanssa. Eniten jännitti, että kuinka käy tuolle tumman pinkille plyysihaalarille… Kohta nähdään!

image.jpg

Siniseen koneelliseen päätyivät nämä vaatteet ja pari muuta, jotka olivat kyllä kuvausjonossa, mutta… ööh. jäivät jostain syystä kuvaamatta. 

Vihreässä koneellisessa kangasta oli hieman yli suositellun määrän, n. 700g. Vihreän värin kanssa koneeseen piti laittaa myös 500 g suolaa. Vihreästä väristä tuli tasainen ja peittävä pienestä ylitäytöstä huolimatta. Sinisessä koneellisessa käytin Dylonin Wash & Dye- sävyä Navy Blue, jota ensisijaisesti suositellaan käyttämään vahvistamaan vaatteen jo kulahtanutta (sinistä) väriä. Tällöin ohjeen mukaan voi värjätä 1 kg kangasta / väripussi. Minulla kävi kuitenkin jonkunlainen ohjeenlukuhäiriö ja värjäsin 1,2 kiloa vaaleanpunaista pyykkiä yhdellä pussilla. Ja noh,  hyvin syvän sinistä tuli siitä huolimatta. Wash & Dye värin kanssa suolaa ei tarvinnut käyttää.

image.jpg

Ja mitä sieltä koneesta sitten tuli ulos?

image.jpg

Kapteeni Amerikan tähtihousut ja sammaleen vihreät plyysipökät,

image.jpg

Navy-henkinen Newbie onepiece (vaaleanpunaisella vetskarilla),

image.jpg

suklaanruskea syyshaalari,

image.jpg

kultatäpläinen sienibody, raitahousut ja metsänhaltijan hattu,

image.jpg

monta yöpukua sinisiin uniin,

image.jpg

harsoja sävy sävyyn vaatteiden kanssa,

image.jpg

ja pino perusbodyja.

image.jpg

Toivoin, että kankaiden kuviot olisivat jääneet paremmin näkyviin, mutta se olisi onnistunut paremmin varmaan hieman vaaleammilla väreillä. Sininen on niin hallitseva, että se peittää alleen kaikki muut värit.

Kaikenkaikkiaan onnistunut värikokeilu! Nyt pitää vain uusia vaatteita ostaessa muistaa, että kaapissa on jo riittämiin vihreää ja sinistä ja keskittyä muihin sateenkaaren väreihin.

Mitäs tuumatte, oliko ensimmäinen Dylonkokeilu hitti vai huti?

Muoti DIY Höpsöä Trendit

Miniloma Itärajalla

Parin viikon takaisesta hyvin sujuneesta Helsingin reissusta (lähinnä siitä ajomatkaosuudesta) rohkaistuneena, pakkasin eilen Tytön ja tavarat Tardikseen (lue: siniseen autoomme) ja suuntasimme yökyläilemään ystävän luo Joensuuhun.

Ajoitin autoilut päiväuniakaan ja Tyttö koisasi takapenkillä matkat mennen tullen. Minä katselin ratin takaa karuja Pohjois- Karjalan maisemia, mäntymetsiä, autiotaloja ja autionoloisia kyläpahasia,  -kauppoja ja huoltoasemia. Matkaamme säesti SMG:n Terminaali 2, joka melankolisuudessaan oli kuin tehty Pohjois-Savon ja Etelä-Karjalan mutkaisten teiden sielunmaisemaan. Kuiva tie, kevätaurinko ja frezza mocca virittivät minut jo valmiiksi hyvälle tuulelle. Välillä jopa unohdin, että en ollutkaan lähtenyt matkaan yksin.

Perillä Tyttö tutki joka ikisen kaapin ja laatikon, kävi puistossa sai ilmapallon, nauratti tarjoilijoita ja naapuripöytien asiakkaita, ihastui hunajameloniin, söi lautasen tyhjäksi (yhtään ranua ei tippunut lattialle :D), jolisi iloisesti uimahallin saunassa mummoille, nukahti tyytyväisenä matkasänkyynsä ja oli muutenkin maailman hienoin pieni matkalainen .

Minä puolestani söin erinomaista pitsaa, vapauduin hetkeksi vaunujen lykkimisestä, rasvasin käteni vahingossa suihkusaippualla, löysin helpotusta vaatekaappiin, nauroin tikahtuakseni olohuoneen matolla, jatkoin aamulla unia Tytön herättyä ja maistoin ensimmäistä kertaa proteiinirahkaa.

Koko reissulla en puolestaan muistanut ottaa yhtään julkaisukelpoista kuvaa.

Kiitos emännälle <3

(toivottavasti emme jättäneet jälkeemme sitä kolmen tunnin siivoa)

Suhteet Ystävät ja perhe Matkat