Rhythm in da house

 Takana on nyt noin viikko suurinpiirtein samanlaisena jatkunutta päiväjärjestystä. Pystyn jo hieman ennakoimaan mitä tapahtuu mihinkin kellon aikaan. Uskallanko sanoa sitä ääneen, tai kirjoittaa mustalla valkoiselle?

Onko meillä viimein säännöllinen rytmi? Vai onko tämä vain taas yksi niistä vaiheista?

7.00

Nörtin herätyskellon ääni on pääsääntöisesti vaihtunut iloiseen hihkuntaan ja kovaotteiseen naamaan puristeluun. Pieni ja vaativa ääni patistaa nousemaan ylös aamupuuhille ja puuron keittoon.

8.30.

Tyttö menee aamu-unille, äiti juo kahvia ja virkkaa sormet sauhuten Netflixin parissa.

10.30

Tytön herättyä äiti jatkaa virkkausta ja Tyttö puuhailee lelukorin parissa leikitään ja syödään lounasta.

13.00

On jälleen aika Tytön mennä nukkumaan. Tässä omakin olo on yleensä jo sen verran energinen, että maltan jättää neulokset hetkeksi rauhaan ja puuhailen järjestykseen ne pakolliset kotihommat, että voin jälleen hyvällä omalla tunnolla käyttää lopun päiväuniajan miten lystään.

14.30-15.00

Tyttö heräilee päivän toisilta unilta, jonka jälkeen syödään välipalaa. Ohjelmassa on yleensä leikkiä, riehuntaa ja retuutusta Nörtin toimesta, kun hän tulee töistä. 

17.00

Päivällisen jälkeen on taas uniaika. Tyttö nukkuu 30 – 45 min nokoset, joiden ansioista iltahommat sujuvat jouhevasti. Jos unet jäävät välistä, on iltapuuron syöminen klo 19 jo aika sotkuista ja kiukkuista hommaa.

20.00

Kaikki kaksi hammasta on pesty, puurokikkareet on kammatu pois hiuksista ja ripsistä ja iltasatukirja on maisteltu luettu läpi. Makuuhuoneen ovi sulkeutuu ja Työtn yöunet alkavat. Yö sujuu yhdellä nopealla syötöllä n. kahden aikaan. Sitten sama rutiini alkaa alusta jälleen klo 7.00.

***

Ei ihme, että välillä päivät tuntuvat yhtäjaksoiselta ruokailulta, pukemiselta ja riisumiselta. Sillä sitähän se tuosta kuvauksesta päätellen on. Useimpina päivinä päiväunien ulkovaatteiden pukemiseen voi lisätä vielä muutaman ylimääräisen vaatekertojen vaihdon innokkaista nokkamukin käyttöharjoituksista johtuen.

Väillillä tätä ihanaa säännöllisyyttä on uhmattava lähtemällä käymään ihmisten ilmoilla, yleensä kaupungilla. Kun vaunut ovat liikkeessä unet ja sitä myöten myös valveillaoloaika lyhynevät. Toistaalta uskallan jo melkein luottaa siihen, että kylläinen ja riittävän väsynyt Tyttö nukahtaa pikku nokosille liikkuviin autooon tai vaunuihin paikassa kuin paikassa, kun ”verhot” vain laitttaa kiinni. Tämä oivallus helpottaa huomattavasti kaupungilla liikkumista ja kyläilyä.

Kotoa poistuminen kuitenkin tuntuu piristävän sekä äitiä, että Tytärtä. Pikku Napottajakin tuntuu olevan innoissaan kun saa uutta katseltavaa ja vaihtelua olohuoneen matolla kömpimiselle. Ja onhan se nyt ihan eri asia syödä ja syöttää välipalasosetta Arnoldsilla bagelin ja jonkun muun keittämän kahvin kera.

Kirjoitin tämän jutun eilen, kun rytmikästä elämää oli kulunut n. viikon ajan ja kuinkas kävikään? Tänään Tyttö päätti, että päivä alkaakin klo 05.30. Niin se taitaa olla, että kun kirjoitan näkyviin, niin seuraavana päivänä asiat ovat aivan toisin 😀

Kommentit (1)
  1. UllaDulledoff
    18.4.2013, 13:36

    Kuulostaa aika mukaville pikkuisen päivät 😀 nukkumista, ruokailua, leikkiä, nukkumista, ruokaa, leikkiä… Olisipa kiva noudattaa tuollaista rytmiä itsekin 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *