Uni (koulun) aika

Idea on kypsynyt mielessäni jo jonkun aikaa, mutta viime yö sai aikaan lopullisen päätöksen. Pojan on aika oppia nukahtamaan itse.

Pikkuhiljaa nukutusmetodi on lipsunut siihen, että istun pimeässä huoneessa pojan sängyn vieressä lähes tunnin illassa, välillä tarjoten tuttia, välillä pulloa. Poika on lopuksi yleensä nukahtanut maitopullo suussaan, mistä on seurannut se, että yöllä herätessään hän on vaatinut maitoa nukahtaakseen. Ja tuhdita iltapalasta huolimatta 02.00 jälkeisistä unista on tullut todella katkonaisia. Viime yönä väsyin pomppimaan sängystäni tunnin välein.

Tyttö opetettiin nukahtamaan itse nelikuisena, kun leipäännyin unituttina tuntitolkulla toimimiseen. Pojan kanssa aikataulu on vähän venähtänyt, lähinnä varmaan siksi, kun nukuttaessa on kivasti saanut ajan kulumaan päivän some-tapahtumia selaten ja Lilyn blogeja lueskellen. Nukuttaminen on ollut melkein omaa aikaa. Pikkumiehen puolivuotispäivä on kuitenkin jo parin päivän päästä; aika on kypsä pienelle muutokselle, kun puuroakin pikkumieheen iltaisin uppoaa jo mahtava annos.

Valmistauduin henkisesti parin tunnin kitinään, tassutteluun, rauhoitteluun ja varasimpa jopa korvatulpat valmiiksi. Mutta ilmeisesti myös poika oli valmis uusille metodeille, sillä nukutuksen kulku oli aika yllätävä.

Tässä se nyt sitten on. Kaikessa kummallisessa ja täysin paranormaalissa lyhykäisyydessään.

19.30

Pojan yöpuvun vetskari sujahtaa kiinni, ja on aika aloittaa uudet rutiinit. Nyt poika saa maitonsa meidän sängyllä valojen ollessa päällä. Maito ei maistu samaan tahtiin kuin pojan omassa pimeässä sängyssä, ja tuttipullon takaa minulle virnuilee ja kukertaa hyväntuulinen poika, joka pistää kaiken peliin: äiti minua ei väsytä!

19.38

Poika ei selvästikään pureskellen pullon tuttia nälkäänsä, joten pullon kanssa leikkiminen saa riittää ja peittelen pojan omaan sänkyynsä, silitän kaljuhkoa päätä ja toivotan hyvää yötä. Sammutan valot ja annan uuden, hieman epäilyttävästi fosforivaloa hohtavan yötutin koisaajan suuhun.

19.46

Muumilakanoista kuuluu ”hhhmmmmnh”. Poika on unessa. Aivan kä-sit-tä-mä-tön-tä.

***

Meinaan pudota ällistyksestä sängyn reunalta. Miksei me tehty tätä aiemmin?? Tunnin tuttipullotaistelu muuttui yhdessä illassa 8 minuutin tutin maiskutukseksi. En ymmärrä, mutta parempi tietysti näin.

Nyt vain jäämme jännityksellä seuraamaan, kuinka yö sujuu.