Koeponnistuksessa Wilfa Svart-kahvimylly
Kuten Helsinki Coffee Festival -raportista kävi ilmi, sain Wilfalta käyttööni heidän Svart-myllynsä edellisen vuosimallin. Laitteella on pitkähkö historia, ainakin yli viiden vuoden ajan olen nähnyt samannäköistä myllyä kaupoissa ja kuullut sitä suositeltavan suodatinkäyttöön edullisen pään vaihtoehtona. Koko Wilfa Svart-tuoteperheen kehittelyssä on ollut mukana norjalainen maailmanmestaribarista ja kahvinpaahtaja Tim Wendelboe. Jo hänen nimensä sinällään on kohtuullinen laadun tae kahviharrastajalle.
Oma kappaleeni eroaa uudesta vuosimallista erityisesti värin perusteella. Musta-rosterin sijasta uusi mylly on täysin musta. Lisäksi moottorissa on saatu vähennettyä lämpenemistä ja sitä kautta staattisen sähkön muodostamista, eli parannettua kapistusta entisestään. Mutta kuten todettua, hyvän vastaanoton tämä on kahvipiireissä saanut jo monen vuoden ajan. Siitä kertoo se, että myllyä myydään kodinelektroniikkamarkettien lisäksi lähes kaikissa tuorekahvialan verkkokaupoissa. Ison volyymin jättiläisketjut tietenkin saavat oman vähittäishintansa poljettua alemmas.
No niin. se yleispätevistä faktoista. Miten Wilfa Svart -kahvimylly pärjäsi omassa keittiössäni? Taustaksi siis mainittakoon taas, että uskollisella Mahlkönig Variollani jauhetut pavut eivät teränvaihdonkaan jälkeen tällä hetkellä maistumaan siltä miltä pitäisi. Aloitin Aeropressillä ja Good Life Coffeen Wotella, josta tiesin aika hyvin, millaisia makuja pitäisi odottaa: Earl Grey-teestä tutun bergamotöljyn vivahdetta, kukkia, ehkä kevyttä maltaisuuttakin. Ja niitähän löytyi. Rouvani pyytää yleensä maitoa kahviinsa. Nyt ei ollut tarvetta. Tervetuloa takaisin kuppiini, suodatinkahvin aromien runsaus! Olen kaivannut teitä!
Pressopannua en ole vielä kaivanut esiin, joten käytän myllyäni lähinnä Aeropressillä ja Hario V60:llä valmistettavan kahvin jauhamiseen. Karkeusasetukset vaihtelevat välillä Filter-Aeropress. Suurimman osan ajasta saan kuppiin sitä mitä odotan ja haluan. Vaimokaan ei juuri ole kaipaillut maitoa suodatinmenetelmillä valmistettuihin aamukahveihinsa.
Minun vaakani tarkkuudella näyttäisi siltä, että jauhettua kahvia jää terien väliin alle 0,5 g. En ole huomannut sen aiheuttavan makuhäiriöitä kupissa, joten en jaksa välittää asiasta. Käytän myllyä niin, että pidän papusäiliön tyhjänä ja punnitsen joka jauhatukseen pavut erikseen. Säiliössä olisi tilaa 250 grammalle papuja ja annostusta voisi vakioida mekaanisella ajastimella, jos huvittaisi. Minusta punnitseminen ei ole niin hankalaa, että tarvitsisin tätä ominaisuutta. Mylly on nopea ja vähemmän äänekäs kuin kuvittelin. Oikeastaan melko hiljaisena pitämäni Mahlkönig Vario on desibeleiltään varmaan äänekkäämpi, jos kohta ääni on siinä matalampi kuin Wilfassa.
Kahvinpurut vastaanottava laatikko ei ehkä ole kaikkein kätevin siihen, että purut kaataa suoraan Aeropressiin. Tällä olen saanut välillä aikaan sotkua. Nyt asiaa auki kirjoittaessani hoksasin kuitenkin ongelmaan ratkaisun: Aeropressin ja kahvikannun/kupin sovitinpalallahan varmaan saadaan purut nätisti tötteröön.