Coffee House Master Barista -kisaa tuomaroimassa
Nyt se suuri päivä koitti. Pääsin debytoimaan baristakisojen tuomarina Coffee House-ketjun Master Barista 2015-kisassa. Olen seurannut Vuoden barista -kisoja aina kun mahdollista ja välillä katsellut internetin välityksellä maailmanmestaruussuorituksia, joten oli mahtavaa saada tilaisuus tuomaroida itsekin. Niinpä joulukuun ensimmäisen päivän aamuna löysin itseni matkalla Pauligin hulppeisiin tiloihin Vuosaareen.
Tavallisesta kisakuviosta tämä erosi niin, että kun tavanomaisissa baristakilpailuista menu koostuu neljästä espressosta, neljästä cappuccinosta ja neljästä signaturejuomasta, niin Coffee Housen väki valmisti kaksi cappuccinoa ja lattea sekä kaksi signaturejuomaa. Signaturejuomalla tarkoitetaan alkoholitonta juomasekoitusta, joka sisältää vähintään yhden shotin espressoa.
Mikseivät kilpailijat tehneet maustamattomia espressoja? Tavallisesti baristakisoissa kahvi valitaan itse. Baristan ja paahtimon suhde muistuttaa hivenen F1-kuljettajan ja tallin suhdetta. Kilpailusuoritus pyörii sen ympärillä, että juuri kyseinen kahvi saataisiin loistamaan mahdollisimman kirkkaana.
Ketjukahvilan, kuten Coffee House, kahvi taas on pyritty vakioimaan mahdollisimman tarkkaan, jolloin espressot valmistetaan automaattilaitteella. Automaattisella laitteella espressoa ei saa maistumaan niin hyvältä, kuin mitä se maistuu toiminnan ollessa kauttaaltaan käsityötä. Toisaalta, kahvia ei ole mahdollista myöskään tyriä yhtä pahasti kuin myllyllä ja perinteisellä espressokoneella. Niinpä kahvilaketjujen enemmistö luottaa tänä päivänä automaattikoneisiin. Juomien pohjalla oleva espresso siis maistui kaikilla tismalleen samalta. Ihan pakko todeta, että en usko että tämän kisan osanottajista yksikään olisi kahviaan perinteisilläkään laitteilla tyrinyt, osaavien tekijöiden käsissä oltiin.
Kilpailun pääpaino oli näin ollen yksittäisen kahvin ominaisuuksien sijasta yhtäältä maitokahvijuomien valmistuksessa ja siihen liittyvässä perustekniikassa (kuppien lämmitys, maitopillin pyyhkiminen, vaahdotus, latte art) ja toisaalta asiakaspalvelussa (yleisvaikutelma, tuotetuntemus, lisämyynti). Erityisen hauska havainto oli, kuinka selkeästi Coffee House on ketjutasolla määritellyt latten ja cappuccinon eron: Cappuccinossa on paksumpi vaahto, lattessa ohuempi. Ei tarvitse nörttien tästäkään blogeissa vääntää.
Odotetusti kilpailijoiden maitokahvit maistuivat aika samantyyppisiltä. Yllättävää oli huomata, että auto-steam-tyyppisellä toiminnollakin saa yllättävän käypää maitovaahtoa aikaan nykyään. Latte artin laatu vaihteli, mutta muutama aika varmakin veto nähtiin. Epävarmemmista osa meni jännityksen piikkiin.
Coffee Housen käyttämä Memento on kelpo espressoblendi, joka erityisesti latteissa taittuu kivasti pähkinäisen makuiseksi. On muuten vielä UTZ-sertifioitu ja yksittäisen kahvipussin pavut voidaan tarvittaessa jäljittää tilan tarkkuudella. Kotioloissa olen itse saanut siitä muutaman aika mainion shotin, puhumattakaan Pauligin ammattilaitteilla.
Asiakaspalvelukokemukset vaihtelivat hyvistä erittäin hienoihin. Peruskahvitietoa esiteltiin, lisämyyntiasioita ja makuparejakin oli mietitty. Kisan voittaneen, Tampereen Coffee Housea johtavan Maria Putaansuun rennon tarinoiva tyyli vakuutti minut erittäin hyvin.
Signaturejuomat olivat varsin erilaisia kuin yleisissä baristakisoissa. Siinä missä ”julkisella puolella” saatetaan sortua monenlaiseen kikkailuun yksittäisen kahvin ominaispiirteitä etsiessä, Coffee Housen kilpailijoiden juomat tähtäsivät kaupalliseen potentiaaliin. Käytännössä tämä tarkoitti yleisenä trendinä runsasta makeutta ja – KERMAVAAHTOA! Tuntui jotenkin kasarihenkiseltä, mutta kaipa ne kermavaahtopommit edelleen ovat kaupallisesti kannattavia. ;-) Sigujuomista omaksi suosikikseni nousi karhunvatukkaa ja suolaista kinuskia yhdistellyt maitokahvijuoma. Suolaisen kinuskin veikkaisin olevan muutenkin noueva trendi kahvijuomissa, jotka sisältävät muutakin kuin maitoa ja kahvia. Näissä kisoissa sitä tavattiin yhdessä toisessa juomassa.
Kilpailun lisäksi minulle ja muille bloggaajille sekä toimittajille järjestettiin espressokurssi. Pauligin koulutusasiantuntija Ulla Suoraniemen johdolla saatiin hyvä pikakoulutus espressonvalmistukseen ja maidonvaahdotukseen. Itsellenikin teki tosi hyvää palata perusasioihin – ja pääsin treenailemaan latte artiani jonkun muun koneilla, kahveilla ja maidoilla! Ullalta sain rosetta-lehtikuvoiden kaatoon hyviä vinkkejä, joiden avulla onnistumisprosentti kotona on ollut väkevästi nousujohteinen. Luulen, että kaikille jäi koulutussessiosta käteen se, että kahvi ei kahvilassa synny itsestään. Ei perinteistä espressokonetta ja myllyä käytettäessä, mutta ei sielläkään missä espresson hoitaa automaatti. Taitoa tarvitaan, ja sen kehittymistä ja ylläpitämistä motivoivat myös tällaiset ketjunsisäiset kisat aika mainiolla tavalla.
Itsestäni tuntui tosi hienolta viettää päivä kahvin parissa ja tutustua uusiin ihmisiin. Niinpä kiitos kaikille!