Kupponen: Mokkamestareiden kahveja

Tampereella toimiva Mokkamestarit on Suomen pitkäikäisimpiä pienpaahtimoita. Vuosien mittaan kahviskene on kehittynyt ja muuttunut, ja samalla myös paahtimo on monella tavalla uudistunut. Tähän aiheeseen palataan alkuvuodesta Mokkamestarien 30-vuotisjuhlajutussa. Jo ennen sitä päästään kuitenkin tutustumaan muutamaan loppuvuoden 2019 uusista kahveista, joita sain maisteltavaksi edellisellä Tampereen-visiitilläni.

Ethiopia Natural Melesewelde

Loppusyksystä on välillä vähän vaikea pysyä kontaktissa todellisuuteen. En esimerkiksi tätä kahvipussia avatessani ollut mitenkään hienolla tavalla aistit herkkinä tekemässä havaintoja papujen ja jauhetun kahvin tuoksusta. Itse asiassa jauhoin 30 grammaa kahvia hyväksi havaitulla karkeudella ja suodattelin aamukahvit rouvalle ja itselleni. Tiesin toki että luvassa on etiopialainen natural-kahvi ja sen perusteella osasin odottaa jonkinlaista makuelämystä. Samalla hieman jännitti

Hämmästys oli kuitenkin jokseenkin suuri, kun makuhermot toimittivat aivoihin tietoa erittäin puhtaan makuisesta, sinisiltä marjoilta maistuvasta makeasta kahvista. Tavallaan sopi odotuksiin, tavallaan ei. Maku oli sen verran paljon ”tavallista” hienompi,  että piti ihan tarttua kahvipussiin ja katsella, mitä siellä sanottiinkaan. 88 cupping-pisteen kahvi, niinpä tietysti. Kahvia viljelee Melese Welde, joka asuu Etiopan Sidamossa paikassa, jonka nimi on Bensa. Luit oikein. Bensasta on viime aikoina tullut sikäli monta herkullista kahvia, että se vähän häiritsee tavoitetta olla käyttämättä kahvia polttoaineena. No niin, tulihan se ilmiselvä vitsihuumorin kappale sieltä. Sori.

Mutta joka tapauksessa ensikontakti Melese Welden kahviin oli erittäin positiivinen, samoin kuin tulevatkin kupilliset. Erilaiset uutot muuttavat makua hyvinkin paljon, mutta kohtuullisen pahoja virheitä vaaditaan siihen että saa tämän maistumaan pahalta. Saatavana on kahta paahtoprofiilia, minun nauttimaani vaaleampaa ja keskipaahdon tummasta päästä olevaa. Voisin kyllä melkein väittää että ainakin suodatinkahvin suhteen on syytä pitää kiinni vaaleasta: kahvissa on täyteläisyyttä aivan riittämiin, ja hapokkuus oli raikasta mutta ei vähimmässäkään määrin päällekäyvää. Espresso tai mutterimokka on toki luultavasti helpompi saada kotioloissa tasapainoon tummemmalla paahdolla.

Mainittakoon muuten, että Mokkamestarien putiikissa Tampereen Verkatehtaankadulla on toistuvasti soinut vinyyliltä The Ethiopians. Skavillen junaan voi hyvin hypätä muun muassa Melese Welden kahvia siemaillen.

Guatemala Huehuetenango Micaela Domingo

Miksihän on erityisen merkillepantavaa, että tämän kahvin viljelijä on naispuolinen? Näin kuitenkin on. Mikään erityinen lisämääre ja myyntivaltti sen ei tarvitse olla, tämä kahvi nimittäin on yksi parhaista maistamistani guatemalalaisista. Sen sanoessaan voi toisaalta kohottaa kuppiaan sille, että kahvintuotannon alkupäänkään ei enää tarvitse olla ukkojen hommaa. Liian monessa paikassa se on, ja ehkä siksi meidän täytyy hieman painottaa sitä, että nyt juodaan naisviljelijän tilan antimia. Toivottavasti tulee aika, jolloin se ei ole mikään erityinen kysymys.

Taas kerran kahdesta paahdosta valitsin maisteluun sen vaaleamman. Makuprofiiliin luvataan sitruksista hapokkuutta ja kukkaisuutta, ja sieltähän ne tuntuvatkin. Kahvi on raikasta ja kevyehköä, mutta kuitenkin ryhdikäämpää kuin esimerkiksi kevyet pestyt etiopialaiset jotka makukuvaus toi ensimmäisenä mieleen. Nautimme tätä useampana aamuna Moccamasterilla, koska mikä olisikaan Mokkamestarien kahville oikeampi valmistusmenetelmä.

Kongo Kivu, tummapaahto

Jännittävin testattavista kahveista oli kongolainen Kivu.Tämä kahvi on lähtöisin 7000 viljelijän ko-operatiivista, jonka missiona on voimaannuttaa sisällissodan läpikäyneitä naisia. 1500 viljelijöistä onkin sisällissodassa leskeksi jääneitä. Kivusta on aiemmin on saatavana vain keskitumma paahto. Nyt oli painettu niin sanotusti päätyyn asti. Niina lupaili, että tummuudesta huolimatta kahvissa maistuisi myös greippinen hapokkuus. Tämä kuulosti varsin mielenkiintoiselta yhdistelmältä, joten ei muuta kuin testaamaan. Olen vähän huono arvioimaan tummapaahtoisia kahveja, sillä ylenmääräinen paahteisuus ja lisääntynyt karvaus eivät ensisijaisesti ole niitä aromeita, joita haluan kahvissani maistella. Niistä lähtökohdista tämä kongolainen on kyllä hieno poikkeus tummien paahtojen joukossa. Sitruksinen hapokkuus on todella läsnä tummasta paahdosta huolimatta, ja se tukee hienosti kahvin luontaista, suklaista makeutta. Kirkkaana lisäsävynä se ikään kuin ohjaa makuaistin havainnoimaan kahvin makeita sävyjä.

Päädyn usein valmistamaan tummemmat kahvit espressona. Yhden suodatinkupillisen jälkeen laitoin tätäkin kahvia varten La Pavonin tulille. Se oli fiksua, sillä lopputulos oli sellainen, sanoisinko konvehtimainen. Kuvitelkaa vaikka korkealaatuisesta tummasta suklaasta tehtyä konvehtia, jonka sisällä on raikas, greippiin vivahtava täyte. Toimii myös maitokahvina.