Kupponen: Mokkamestareiden pieneräkahvit Keniasta ja Costa Ricasta
Mokkamestarit tarjosi minulle kupillisen jos toisenkin kahvia, kun maistettavaksi kolahtivat näytteet paahtimon loppuvuoden pienerähankinnopista: costa ricalainen Finca Sonora Honey Processed ja kenialainen Kiunyu AB. Molemmat kahvit olivat keskipaahtoisia, mikä viittasi siihen että ne saattaisivat totella kohtuullisen hyvin varsin erilaisiakin uuttomenetelmiä suodatinkahvista espressoon asti. Tämä lupaus löytyi myös pussin kyljestä, eikä se osoittautunut lainkaan katteettomaksi.
Kenia on yksi ehdottomista suosikkituottajamaistani. Kenialaisissa kahveissa maistuu usein mustaherukkainen vivahde, joka vahvimmillaan tuo kahveihin sellaisen ”kuumaa mehua hiihtolenkin jälkeen”-fiiliksen. Mustaherukkaa ja kuivattua hedelmää lupaili myös Kiunyu AB-kahvin etiketti. Valmistin suodatinkahvit Hario V60:n läpi, ja maku oli omaan suuhuni ehkä hieman tummaa verrattuna parhaisiin juomiini kenialaisiin. Mustaherukan vivahteiden lisäksi löysin kahvista pienen häivähdyksen lakritsia ja paljon sellaisia vivahteita, jotka ovat yhteisiä täyteläisen puinaviinin kanssa. Aeropressillä valmistettuna maku liikkui samoissa maisemissa.
En usko, että tämän kahvin tummuus hämää hirveän paljoa sellaisia ihmisiä jotka muutenkin nauttivat tummempipaahtoisesta kahvista. Minussa se herätti ajatuksen viritellä tämä papu kohdalleen myös espressoon. Tämä osoittautui viisaaksi valinnaksi. Kaikkein parhaimmat shotit olen saanut niin, että kahvia on ollut 17-18 grammaa ja juoman kokonaispaino on pyörinyt 40-45 gramman tienoilla. Uuttoaika oli näissä alle kolmenkymmenen sekunnin. Tällaisena melko pitkänä espressona kahvissa korostui mustaherukkamehutiivistemäinen makeus. Myös lakritsin vivahteet löytyivät espressosta hyvin ja sopivat sinne mainiosti. Maitokahvista mustaherukkaisuus tuli myös mainiosti läpi.
Ensikosketus Costa Rica Finca Sonoran hunajaprosessoituun kahviin (tämä tarkoittaa siis sitä, että osa kahvimarjan hedelmälihasta poistetaan ennen aurinkokuivausta ja fermentointia, jolloin pavun pintaan jää hunajamainen tökötti) herätti pienet varoituskellot: tumman paahdon tuoksu. Valmistin kahvin, melko hieno jauhatus ja toisaalta Melodripin avulla lyhyehköksi jäänyt uuttoaika toivat kuppiin supermakeaa juomaa, jossa oli karamelisoidun appelsiinin ja poltetun sokerin vivahteita. Espressona kahvista nousi näiden lisäksi myös kanelin makua. Se toimi muuten tismalleen samoilla uuttosuhteilla ja myllyn sädöillä kuin tuo kenialainenkin. Harvoin olen tavannut kahveja, jotka ovat espressona näin yhteistyökykyisiä jopa kotikäytössä.
