Kupponen: Turun Kahvipaahtimon Alkuvuoden kolme kovinta -paketti

Turun kahvipaahtimo kuuluu pitkäaikaisiin kestosuosikkeihini. Niinpä odotukset olivat melko korkealla, kun sain maistettavaksi Alkuvuoden kolme kovinta -nimellä kulkevan trion kahveja ja bonuksena vielä paketin kenialaista Karimikuita. Kolme kovinta-ketjun muodostavat kolumbialainen Recolectores, ruandalainen Gitesi ja indonesialainen Frinsa Estate.

Sarjasta aukesi ensimmäisenä kaikkein erikoisimmalta kuulostanut indonesialaiskahvi. Ennalta sitä oli kuvattu kirkkaaksi ja kukkaiseksi, ja pestyssä kahvissa oli havaittu myös naturaleille tyypillisiä vivahteita. Yleensä indonesialaisten kahvien makukuvaukset ovat melko erilaisia: maanläheisyys, mausteisuus ja sikarisuus ovat avainasemassa.  Nyt löytyi hunajaa ja kukkia, trooppista hedelmää ja teemäisyyttä, kahvi oli tosiaan hyvin kirkkaan ja mehuisan makuinen. Mainittakoon, että kahdeksanvuotiaalle tyttärellenikin maistuivat pienet näytekupilliset tätä heleää herkkua.

Gitesi Ruandasta oli niin ikään varsin hedelmäinen kahvi. Vähemmän kirkkautta kuin Frinsa Estatessa, mutta maku oli tavallaan leveämpi. Aromeiden profiilia voisi verrata pestyihin etiopialaiskahveihin, kivellisiä hedelmiä ja sen sellaista, mutta kokonaisuus oli selkeästi pehmeämpi kuin kevyemmät ja kirkkaammat etiopialaiset. Miten tätä nyt kuvailisi: Vähän enemmän bassoa? Tämän kahvin jälkimaku oli aivan erityisen viehättävä, olisikohan se ollut makean omenainen. Gitesin pesuasema muuten on mukana kehitysyhteistyöhankkeissa, joissa alueen kahvia viljeleville perheille järjestetään lehmiä. Perheet sitoutuvat kohtelemaan eläintä hyvin, saavat maidon myynnistä lisätuloja ja lehmän jätökset käytetään kahvipuiden lannoittamiseen. Vasikat lahjoitetaan toisille viljelijäperheille. Lisäksi Gitesin aseman toimintaperiaatteisiin kuuluu maksaa kahvinviljelijöille bonushintaa sen mukaan, paljonko kahvieristä on saatu huutokaupassa. Tämä motivoi tietenkin satsaamaan laatuun.

Turun Kahvipaahtimon makukuvaukset ovat perinteisesti olleet melko vähäsanaisia. Maistelua on avitettu muutamalla avainsanalla, ja kahvit ovat saaneet sitten puhua puolestaan. Siksi oli aika jännää, että kolumbialaista Recolectoresia mainostettiin seuraavasti: ”Se tunne kun maistat tätä kahvia ja hetki kun se iskee makuhermoosi: Ota tyhjä ilmapallo, voitele se luumuhillolla, ripottele päälle maailman hienoin yrttisekoitus sisältäen ainakin rosmariinia, syötä ilmapallon sisään tuoretta aprikoosisosetta ja viimeiseksi pistele ilmapalloon pieniä reikiä. Aseta voideltu ilmapallo suuhusi ja ala pumppaamaan palloa niin, että se pian täyttää kaikki suusi sopukat. Nauti uskomattomasta täyteläisyydestä!”  Olisinko sanoittanut ensikosketukseni samalla tavalla? Ehkäpä en. Mutta nuo lauseet kyllä tavoittivat aika paljon sellaista, mitä tunnistin Recolectoresista: Todella iso maku. Luumu ja aprikoosi, iso täyteläisyys joka tällä kertaa ei ole vain mikään mainosmaakarin täytesana. Ja häivähdys yrttejä. 

Entäs se kenialainen sitten? Luotettava ja maukas. Karimikuin asemalta on tullut aiemminkin hyviä kahveja, ja niin nytkin. Maussa herukkaa, vadelmaa ja sitrusta. Iso makeus ja hapokkuus. Juuri sitä, mitä hvyältä kenialaiselta voi odottaa. Sanokaa Turun kahvipaahtimo, kun haluatte hyvää.