Menneitä kupillisia

Tässä otteita kahvimuistikirjastani viime päiviltä. Lisäksi kerrottakoon, että Johan&Nyström on taas aloittanut kahvilatoiminnan Kanavarannassa. Iloitkaa ja riemuitkaa siis.

Visuaalisesti upeassa ruokablogissa Vatsasekaisin Kilinkolin julkaistaan muuten kahviaiheista juttusarjaa nimeltä Ihan kahvilla. 

 

Toimivimmillaan hyvä maitokahvi on kuin upottaisi aivonsa pumpuliin.

Latte Lammas kävi kahvilla. Kiitos, Elsa (2 v.).

Kaffa Roasteryn etiopialainen Chiri toimii yllättäen myös espressona melko melko hyvin. Vähän sai hakea tasapainoa ”kirkkauden” ja ”terävyyden” välillä, nätti selväpiirtoinen hapokkuus taittui helposti sellaiseksi karvaudensekaiseksi, makeaa kahvihetkeä häiritseväksi asiaksi.

’

Lähtöpistereseptini espressolle on 18 g kahvia, 25-28 s uutto, 27-30 g kuppiin. Sillä jo mentiin totaaliseen espressonirvanaan. Vähän niin kuin olisi juonut jonkinlaista mehutiivistettä. Kalle Freese käytti tätä kahvia voittaessaan Vuoden Barista 2013-tittelin, hänen reseptinsä oli 18,5 g kahvia, 34 s uutto (!) ja 30 g kuppiin. Tähän suuntaan myllyä ruuvaillessa  huomasin, että yksiselitteisen makeuden vähän vähetessä karpalon maku hivenen korostui.

Turun kahvipaahtimon ruandalainen Huye Mountain maistuu viljaisalta, makealta, mausteilta, appelsiineilta ja vähän tummalta suklaalta. Puristin kupin aeropressin läpi reseptillä 17 g kahvia, n. 235 g 85-asteista vettä, sekoitus, yhteensä minuutin uutto ja puolen minuutin puristus. Tämäkin on sellainen laiskan miehen nyrkkisääntöresepti, josta poikkean vain jos kupista maistuu jokin nimenomainen ”johtolankamaku” jota haluaa lähteä säätämään vahvemmaksi tai jos kahvi ei meinaa toimia ollenkaan.