Notes of Nature -sarjassa monikäyttöisiä ja maukkaita kahveja ravintoloille

 

900px%20Notes%20of%20Nature%20-kahvisarja.jpg

Robert Paulig Roastery on lanseerannut ammattikäyttöön suunnatun sarjan kahveja. Kahvien maun kuvaamiseen on haettu inspiraatiota suomalaisesta luonnosta ja kielemme kauniista luontosanastosta: niiden nimet ovat Kajo, Kuulas, Kipinä ja Korpi. Ei liene yllätys että Kajo on näistä paahdoltaan vaalein ja Korpi tummin. Sarjan kahvien koukku on siinä, että ne on paahdettu toimimaan sekä espressona että suodatinkahveina. Kahvinpavut paahdetaan hitaasti matalalla lämmöllä, jolloin ne kypsyvät ja uuttuvat tasaisemmin ja hyvät maut saadaan irti niin espressona kuin pitkänä kahvina. Ravintola ei siis välttämättä tarvitse erillisiä kahvia espressoon ja suodatinkahviin, mikä on erityisen näppärää niissä paikoissa, joissa varastotila on rajallista.

Robert Pauligin itsenäinen toiminta kahvialalla alkoi 1980-luvun lopulla, jolloin hän erosi Pauligin suvusta ja perusti oman pienpaahtimonsa ja sen ympärille kahvilatoimintaa. Robert’s Coffeen voi sanoa tuoneen espresson Suomeen. Vuonna 2014 Robert luopui myi paahtimotoimintansa Pauligille, Robert’s Coffee-kahvilaketju on edellleen hänen omistuksessaan ja ketjun kahvi tulee edelleen Porvoon Tolkkisissa sijaitsevasta Robert Paulig Roastery -paahtimosta. Paahtimon tuotanto on kokonaisuudessaan suunnattu ammattikäyttöön, ja kahvit suunnitellaan asiakkaan tarpeiden ja toiveiden mukaan. Viime kesästä alkaen Tolkkisten paahtimo on saanut kaiken tarvitsemansa sähkön omista aurinkopaneeleistaan, ja paahtimet lämpiävät kotimaisella biokaasulla.

 

Rql9VyqgnjAjsaCugTamPnodj6_qBGjssRAe734D_wDMaIU_62h2BC1Npm3aZiLALPusWcbwHlK6D2gHeuJS9qzbonK9Z9JGF_S2IzEKn8GqSCfRaBCgpUjYaVwuUsvHQKq2HGhHT-9QSpc60YVV27BlOh2ej9d-pRS39mF5EpzSngCe6GuAD_mG5TLkELRCDfQp2kRrp52kLVqDTtib9kW6O3uMqrhuk3t9TkJrQnK8LEqd9zcHeR5i_ECCROKLEB3o2oCAp3VaRoRc-K39jxSU2tysjtYy3Fj8Rj6SNy1L44q8i3-g_ak0YNnrHDfDOsEcYbevSrHg5F79WLoNpqTyl6eJU-uWs_GPQjTUWbgoFxiz-WREcbJaeb6qTOeaghlQavRR_E29SCgmrsXMMaeFZ9bSu8u7IXJX3TgZJwyKde7CH7Y5iytWLxp-e0sCMs5WUA2NPGiNrFZ1z9Yoe3J6pOU5nWbvjZ2gCiqfbvSQvTmfpJ7w-_Bvns8fG3Vy6_K1CNRMDK3naa-fpVHVONySFL_irPDGqL3RPDtsVbgWVmyE-udc63EetLs3WDbWPIcELuv9c4UL73I7RCmjXz5AfxeVqTYGQ7D-MivzzN-6KsETDH00sa9JetXE4aYI2CIbZQr4__kjW3snICiDSC4w56Zr6Sc=w690-h919-no

Pääsin maistelemaan Notes of Nature-sarjan kahveja Pauligin järjestämässä tapahtumassa Robert Paulig Roasteryn tiloissa. Niiden tarjoama makuskaala on laaja: Toisessa päässä ovat Kajon herkät marjaiset maut, jotka espressona kehittyvät trooppisia hedelmiä kohti ja cappuccinossa maitoon yhdistyessään maistuvat toffeelle. Korpi taas on jämerän tumma, suklaata ja pähkinää tarjoileva sekoitus. Välissä on Kipinän keskipaahtoista suklaisuutta ja Kuulaan kuivattua hedelmää. Voisin kuvitella, että tällaiset vaihtoehdot tekevät hyvän kahvin tarjoamisesta astetta helpompaa niille ravintoloille, joiden painopiste on muualla, mutta jotka haluavat satsata myös aterian viimeiseen makuun.

 

paahtamassa.jpg

Kuva: Uuttaja-blogi/Juuso Viljanen

Aamupäivämme Robert Paulig Roasterylla oli varsin hauska kokemus, johon sisältyi kahvin juomisen lisäksi paahtamista, uuttamista ja cuppingia eli kahvinmaistelua maailmanlaajuisesti standardoidulla tavalla. Keittelen jossain kohtaa kasaan yleisemmän jutun siitä, mistä cuppingissa on kyse. Tällä kertaa kokemukseen sisältyi pieni twisti. Maistelimme kahveja kahdessa neljän erässä. Toisen erän tiesimme Notes of Nature-kahveiksi, toisesta ei ollut ennakkotietoja. Nekin olivat kuitenkin samalla lailla järjestetty vaaleasta tummempaan päin. Kokonaisuudessaan makukokemus oli hieman erilainen. Jälkikäteen paljastui, että maistoimme itse asiassa samat kahvit kahteen kertaan, mutta erilaisen musiikin soidessa. Eri äänimaisemat kiinnittävät huomiomme eri makuvivahteisiin, ja aivot tulkitsevat maun kokonaisuudessaan erilaiseksi. Tämä maistamisen moniaistillisuus on jo pidempään kiinnostanut minua, ja asiaan täytyy ehdottomasti palata.

fUKQp2mhYxe_yZ4RcU1M8aCYuSHPoRznrVUFvW_HMizdG9ZDvumoDLetb8lFO8puAToCcdO9h5nsNyL003YmrjLNrZqmtqdNuEICkCC7VA6X1nPVp9bGMpRNPlCFepG7h0tg4HnC-YH9dXgr9SmFwZkUMLGrdKezJg6CQJcZTIrge_Q1mN5eln_9PhyYDkOKfoifYKWXgC66cjEzebvJryI2evdEjqYXFUc_EymbMpodlAXhikcK4U92fMfqtYm4i3Aeai03cXev9KfEx71k6-ne5R9vyQrA0wRZ95yPS6LY99Ls1WOi0hQpLUkd-18_FYcayF4Kc9rn2oDyVUGVXnM4270peOFp_6_VbLx6CvmtfaDlxdjDluk9m9r5lKm0sIWyDIY27U2yHiRmxLNQwYHEOe4cyAfiwNxGE3gBpHcsbeRN02Htvs03qBMP9t_1GMO3A89z6Qd15VGKQWgtniTG7t32NQkXNQWrQIHM0QyZAwVON5PgzXpteW7iLRbKj6sr40NqvCGAoh3eXP0g7P0MhRJCXCmeRyewbWt1g1S0PB0QtK6NJqwa-DH6rz2d4Uv7SKVFOxfa1X_RybYSTh6dgjx9FVNWeF59R2Vtmed7xfGy3Kc2DHUtpRudoh0mQLeKX9UVwv-ohW1XwWx6fEs3YOuSi10=w690-h919-no

Kiitokset siis Pauligin väelle varsin mielenkiintoisesta aamupäivästä Tolkkisissa. 

kulttuuri suosittelen ruoka-ja-juoma

Kupponen: Turun Kahvipaahtimon Alkuvuoden kolme kovinta -paketti

The owls are not what they seem.jpeg

Turun kahvipaahtimo kuuluu pitkäaikaisiin kestosuosikkeihini. Niinpä odotukset olivat melko korkealla, kun sain maistettavaksi Alkuvuoden kolme kovinta -nimellä kulkevan trion kahveja ja bonuksena vielä paketin kenialaista Karimikuita. Kolme kovinta-ketjun muodostavat kolumbialainen Recolectores, ruandalainen Gitesi ja indonesialainen Frinsa Estate.

Sarjasta aukesi ensimmäisenä kaikkein erikoisimmalta kuulostanut indonesialaiskahvi. Ennalta sitä oli kuvattu kirkkaaksi ja kukkaiseksi, ja pestyssä kahvissa oli havaittu myös naturaleille tyypillisiä vivahteita. Yleensä indonesialaisten kahvien makukuvaukset ovat melko erilaisia: maanläheisyys, mausteisuus ja sikarisuus ovat avainasemassa.  Nyt löytyi hunajaa ja kukkia, trooppista hedelmää ja teemäisyyttä, kahvi oli tosiaan hyvin kirkkaan ja mehuisan makuinen. Mainittakoon, että kahdeksanvuotiaalle tyttärellenikin maistuivat pienet näytekupilliset tätä heleää herkkua.

Gitesi Ruandasta oli niin ikään varsin hedelmäinen kahvi. Vähemmän kirkkautta kuin Frinsa Estatessa, mutta maku oli tavallaan leveämpi. Aromeiden profiilia voisi verrata pestyihin etiopialaiskahveihin, kivellisiä hedelmiä ja sen sellaista, mutta kokonaisuus oli selkeästi pehmeämpi kuin kevyemmät ja kirkkaammat etiopialaiset. Miten tätä nyt kuvailisi: Vähän enemmän bassoa? Tämän kahvin jälkimaku oli aivan erityisen viehättävä, olisikohan se ollut makean omenainen. Gitesin pesuasema muuten on mukana kehitysyhteistyöhankkeissa, joissa alueen kahvia viljeleville perheille järjestetään lehmiä. Perheet sitoutuvat kohtelemaan eläintä hyvin, saavat maidon myynnistä lisätuloja ja lehmän jätökset käytetään kahvipuiden lannoittamiseen. Vasikat lahjoitetaan toisille viljelijäperheille. Lisäksi Gitesin aseman toimintaperiaatteisiin kuuluu maksaa kahvinviljelijöille bonushintaa sen mukaan, paljonko kahvieristä on saatu huutokaupassa. Tämä motivoi tietenkin satsaamaan laatuun.

Turun Kahvipaahtimon makukuvaukset ovat perinteisesti olleet melko vähäsanaisia. Maistelua on avitettu muutamalla avainsanalla, ja kahvit ovat saaneet sitten puhua puolestaan. Siksi oli aika jännää, että kolumbialaista Recolectoresia mainostettiin seuraavasti: ”Se tunne kun maistat tätä kahvia ja hetki kun se iskee makuhermoosi: Ota tyhjä ilmapallo, voitele se luumuhillolla, ripottele päälle maailman hienoin yrttisekoitus sisältäen ainakin rosmariinia, syötä ilmapallon sisään tuoretta aprikoosisosetta ja viimeiseksi pistele ilmapalloon pieniä reikiä. Aseta voideltu ilmapallo suuhusi ja ala pumppaamaan palloa niin, että se pian täyttää kaikki suusi sopukat. Nauti uskomattomasta täyteläisyydestä!”  Olisinko sanoittanut ensikosketukseni samalla tavalla? Ehkäpä en. Mutta nuo lauseet kyllä tavoittivat aika paljon sellaista, mitä tunnistin Recolectoresista: Todella iso maku. Luumu ja aprikoosi, iso täyteläisyys joka tällä kertaa ei ole vain mikään mainosmaakarin täytesana. Ja häivähdys yrttejä. 

Entäs se kenialainen sitten? Luotettava ja maukas. Karimikuin asemalta on tullut aiemminkin hyviä kahveja, ja niin nytkin. Maussa herukkaa, vadelmaa ja sitrusta. Iso makeus ja hapokkuus. Juuri sitä, mitä hvyältä kenialaiselta voi odottaa. Sanokaa Turun kahvipaahtimo, kun haluatte hyvää. 

koti ruoka-ja-juoma