Pääsin viettämään poikani kanssa lokakuista harrastepäivää Helsingissä. Päivä koostui kahvin harrastamisesta ja Pokemón Go:n pelaamisesta. Kahviharrastus sijoittui tällä kertaa Runeberginkadun Cafetoriaan, jossa minulla oli ilo tavata myyntiassistentti ja barista Benjamin Christian. Hänen kanssaan maisteltiin kahvia ja juteltiin hieman paahtimon taustoista.

Cafetoria on siis perustettu vuonna jo 2002, jolloin gourmetkahvi ei ollut vielä hipstereiden suosiossa ja pienpaahtimoita oli Suomessa vain kourallinen. Sen kulmakivi on omistajapariskunta Mia ja Ivan Orèn yhteistyö perulaisen El Palomarin kylän kahvinviljelijöiden kanssa. Kahvi ostetaan suoraan palomarilaisilta, ja jo ennen kuin toiminnalle haettiin reilun kaupan sertifikaatti, viljelijöille maksettiin yli kaksinkertaista markkinahintaa. Näin olisi toimittu myös ilman sertifikaattia, mutta se päädyttiin hakemaan että reiluus voitaisiin Läheinen yhteistyö ja viljelijöiden kanssa solmitut ystävyyssuhteet, sekä tietysti erittäin laadukas kahvi, ovat toiminnan kulmakivet. Paahtimo ei vain osta kahvia, vaan pyrkii auttamaan olosuhteiden kehittämistä tilalla ja koko kylässä. Esimerkkinä paikallisten olosuhteiden kehittämisestä Benjamin mainitsee kahvimarjojen kierrätyksen. Aiemmin kahvimarjojen hedelmäliha ja kuoret oli dumpattu jokeen mätänemään. Luomusertifikaatin hankkimisen yhteydessä Cafetorian ehdotuksesta siirryttiin kierrätykseen ja hyötykäyttöön, mikä hyödyttää myös ympäristöä.

Nykyään Cafetoria ostaa kahveja muualtakin, ja ylläpitää laajaa ja mielenkiintoista valikoimaa sekä espressoon että suodatinmenetelmille soveltuvia kahveja. Runeberginkadun kahvila ja showroom avattiin jokunen vuosi sitten hyvän kahvin kasvattaessa suosiotaan. Paikan päällä voi käydä kahvilla ja tutustumassa niin espressokoneisiin kuin suodatinkahvivälineisiin sekä ostaa mukaansa kahvinpapuja.

Hyllystä löytyi kutkuttelevia tuotteita, muun muassa kokonaan laadukkaasta indonesialaisesta robustasta valmistettu Espresso Flores, ja jo pussia puristelemallakin mentolimaisia vivahteita tarjoava kolumbialainen suodatinkahvi El Naranjo. Maistoimme Gran Palomaria sekä tumma- että vaaleapaahtoisena, ja lisäksi Sumatra Honey-espressoa. Jälkimmäinen maistui vähän sellaiselta jouluiselta kirsikkakonvehdilta, jossa tumman suklaakuoren alta turskahtaa suuhun aimo annos kirsikkalikööriä tai vastaavaa. Honey viittaa tässä ”hunajaprosessointiin”, jossa kahvimarjasta irrotetaan kuori mutta hedelmäliha jää pavun päälle kuivauksen ajaksi. 

Gran Palomarit taas olivat hauska kokemus rinnakkain maistettuina. Olen itse päätynyt tekemään tummapaahtoisesta palomarilaisesta espressoa, se toimii omaan makuuni vieläkin paremmin kuin varsinainen Gran Palomarin espressopaahto. Nyt kupissa oli samaa papua suodatinkahvina. En oikein ole viime aikoina innostunut tummista paahdoista, usein tuntuu että paahdon maku ikään kuin peittää kahvinpavun omat aromit ja saa kaiken maistumaan samalta. Nyt edessäni oli tasapainoinen, suklainen ja pähkinäinen pehmeä kahvi. Vaaleassa versiossa pähkinäiset aromit kehittyivät nougat’ksi ja suorastaan Nutellaa muistuttavaksi mauksi.

Kotievääksi sain uutta, vasta myyntiin tulossa olevaa kenialaista Karimikui-kahvia. Kirjoitan siitä lähipäivinä erikseen. Lisäksi tulevaisuudessa on luvassa Kahjona Kahviin live-lähetys Periscopessa paikan päältä vaikka

Kaupallista yhteistyötä tehtiin tätä kirjoitusta varten sen verran, että sain paikanpäälliset tarjoilut ja kahvipussit maksutta.