Hepat vs. kävyt

Kävimme viime viikolla Mindekan ja Gabrielin kanssa puistossa leikkimässä. Päivä oli kuuma ja hikinen ainakin äideille, mutta lapsia se ei näyttänyt juuri vaivaavan. Filippakin innostui puistoillessa hiekkiksesta ja siellä lojuvista leluista, mutta niitäkin enemmän maassa makailevista kävyistä. Erityisesti niiden maku oli Piipan mieleen ja niitä sitten kaiveltiinkin suusta yhtä syöttöä.

Paluumatkalla kotiin keskuspuistossa tuli vastaan hevosaitaukset, joista Piippa innostui mielettömästi. Tällä kertaa aitauksessa seissyt hevonen ei ollutkaan enää k-o-i-i-va vaan siitä tuli paappa. Ajattelin, että heppa olisi helpompi sana oppia kuin hevonen, joten opetin sen Piipalle, jonka suussa se kääntyikin sitten paappaksi. Samapa tuo. Me ei olla jaksettu miettiä sanotaanko koiraa hauvaksi tai hevosta hepaksi, eiköhän ne viralliset nimitykset sitten ajan kanssa opita.

Päätimme viikonloppuna käväistä samoilla laitumilla tervehtimässä hevosia, koska Filippa oli koko aamun hokenut paappaa nähtyään telkkarissa ponin. Tällä vierailulla hepat eivät olleetkaan enää se kiinnostavin juttu vaan katse kääntyi maahan kohti käpyjä.

Kiinnostuksensa kullakin, mökillä voidaan sitten vääntää käpylehmiä kyllästymiseen asti.