Kaiken se kestää, kaiken se antaa
Meidän lastenvaunut (yhdistelmät siis) on aivan huikeet. Ne on Ora-merkkiset ja sen verran iäkkäät, että vielä Suomessa valmistetut. Ostin ne Martan syntymän kynnyksellä kesällä 2012 työkaverilta, joka oli kyydinnyt niissä kaksi lastaan. Toisin sanoen rattaat alkavat olla iällä. Jos meillä ei olis koiraa niin voisin sanoa, että nämä vaunut on ihmisen paras ystävä, sen verran hyvin ne ovat meitä vuosien varrella palvelleet. Ne on ihan sikakestävät ja kepeet työntää. Ilmakumit ja hyvä jousitus mahdollistaa seikkailut lumessa, sohjossa, metsässä, hiekassa, ruohikossa, vedessä you name it missä vaan. Ollaan oltu niillä muun muassa laskettelurinteessä sekä metsissä frisbeegolfradalla. Ja kun mä sanon, että ne on kestävät niin ne todellakin on: voitteko kuvitella, että meidän iskä pakitti vaunujen renkaiden päälle AUTOLLA ja ne renkaat on edelleen ihan toimivat!? Hiukan vanteet meni kieroon ja sisäkumit puhkes, mutta ei sen suurempaa vahinkoa. Yks rengas on tosin sittemmin alkanut falskata ja sitä joutuu pumppailemaan säännöllisesti.
Vaunut on myös aika persoonallisen näköset, koska hukkasin johonkin siitä sen vaunukopan ja ostin tilalle kirppikseltä vitosella samaa merkkiä olevan eri värisen. Vaunujen oma väri on myös auringosta haalistunut. Ei siis jälleenmyyntiarvoa eikä pelkoa siitä, että ne sekottuis tuolla Emmaljungien keskellä jonkun muun vaunuihin. Nyt nämä vaunureppanat on kuitenkin taas kokeneet kolauksen ja mittavat vahingot… Päätin jokunen aika sitten viihdyttää itseäni kahden päivän ajan lastenvaunujen parissa puuhastellen. KAHDEN PÄIVÄN HUOM. Eihän tässä lomaillessa muutakaan tekemistä ole. Huomasin nimittäin, että sadekelien jäljiltä olivat meidän rattaat kokeneet pienen kosteusvaurion ja ajattelin eliminoida vaurion kotikonstein ennen uusien vaunujen ostamista. Hädässä ei uskollista kaveria hylätä ainakaan taistelematta! Ensin vähän googlausta, että miten tuollaiset tahrat voi vaunukankaasta poistaa ja kuka sen paremmin tietääkään kuin Martat, tuo Suomen oma Martha Stewart. Ei muuta kuin pari litraa piimää kaupasta, vaunujen purkaminen ja kankaiden pujottelu pois erinäisten muttereiden, ruuvien, neppareiden ja aisojen takaa. Helppoa kuin heinänteko. Kankaat vatiin, piimät päälle ja jalat kattoon soffalle peukaloita pyörittelemään. Passiivista odottelua vuorokausi, antaa piimän tehdä taikansa. 
Tiettekö muuten, että kaks vuorokautta ilman rattaita on aika tosi pitkä aika kun kaikki päikkärit on totuttu vetelemään vaunuissa. Seuraava vaihe oli aika kuvottava näin niinku jos ei perusta tosta piimästä. Nimittäin sen piimän poistaminen siitä vaunukankaasta. Ei ollu ihan yks kerta kun meinas kylppärin laattalattia saada pienen pintaremontin, sen verran järkyttävä haju siitä piimästä lähti. Yök. Piimä siis pois ja kankaat pesukoneeseen. Kankaat pois koneesta. Voihan video. Eikös toinen niistä kankaista ookkin lähtenyt purkautumaan! Noin 20cm:n reikä tullut kriittiseen paikkaan ja se sellanen tukikangasosio lähtenyt irti sieltä kankaasta kokonaan. Ei muuta ku neula ja lanka käteen tavoitteena parsia se reikä umpeen ensiaputoimenpiteenä. Kas noin ja homma jatkuu. 
Ootteko huomannut, että lähes poikkeuksetta lastenvaunuja mainostetaan muun muassa seuraavalla ominaisuudella: ”helposti irrotettavat/puhdistettavat kankaat!”? No, se on valetta. Tai pieni totuuden siemen siinä piilee sillä ei siinä irrottamisessa mitään ongelmaa ollut. Mutta se vaunujen kasaaminen takaisin ilman minkäänsorttista muistikuvaa saati valokuvia purkuvaiheesta. Mikä aisa, missä mihin hä täh? AA tosta puuttuu ruuvi, ups tuli väärin päin, hmm se mutteri mihinköhän mahdoin laittaa sen…Jne. Tein varmasti jonkinsortin jokamiehen akrobatiaennätyksen kun oikeassa kädessä pidin ruuvimeisseliä millä ruuvasin ruuvia kiinni, vasemman kädet pihdit pitivät vastakappaletta eli mutteria paikoillaan ja vasemmalla jalalla pidin vaununkupua (?) ylhäällä ja paikoillaan. Aikamoinen näky, siinä on taas naapurin mummulle ihmeteltävää. Näin jälkikäteen tää koko show jo naurattaa, mutta siinä tilanteen vallitessa ei ollut kyllä hymy herkässä. MUTTA vaikeuksien kautta voittoon ja karavaani kulkee taas kuin unelma (siitä hiukan lässähtäneestä renkaasta huolimatta). Toivon, että mun lapset osaa joskus arvostaa mun valintoja ja sitä että heidän vauvaidentiteetin nolaamisen uhalla (nään mielessäni kuinka vauvakollegat naureskelevat meidän diy-vaunuille käh käh) en osta uusia vaunuja vaan sijoitan rahat vaikkapa yhteiselle matkatilille. Victory bitches!
