Lopettaminen ja taaksejättäminen. Se se vasta vaikeaa onkin, mutta joskus usein se on välttämätöntä tai ainakin suotavaa, jotta voi saada jotain merkityksellisempää tilalle. Luin tovi sitten aiheesta kertovan kirjan ja sen pohjalta aloinkin vähän miettimään, että mitä kaikkea lopettamisen tai karsimisen aihetta oman elämän osa-alueilla on. Kirjassa keskityttiin aika paljon aiheeseen työelämän ja bisneksen näkökulmasta, mutta teoriaa voi huoletta soveltaa henkilökohtaiseenkin elämään. Millaisia unelmia ja tavoitteita mulla on? Onko olemassa sellaisia jarruja, jotka on hyvä ottaa pois päältä tavoitteiden saavuttamiseksi, jotta jonain päivänä voisi painaa kaasun pohjaan ja nauttia kyydistä. Päätin tehdä elämäni kevätsiivouksen, missä imuri ei laula ja villakoiratkin saavat rauhassa jäädä kaappien päälle pörräämään. Tässä muutama siivouksen tohinassa löydetty likatahra mun elämässä.

Ihmissuhteet

Mun mielestä on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka näännyttävät läheisensä omalla käytöksellään. Tiedättekö sellaisia, keiden elämänasenne, käytös, tavat, mielenmallit ja milloin mikäkin luonteenpiirre (itsekeskeisyys, muiden halveksiminen, negatiivisuus, ahdasmielisyys jne jne) ovat myrkkyä ympäristölle. Kunnioitus toista ihmistä kohtaan on 0. Tälläiset tyypit ottavat kaiken, mutta harvemmin  antavat mitään. Sitten on olemassa sellaisia ihmisiä, joissa voisi olla potentiaalia vaikka he olisivatkin liikenteessä vähän fiiliksiä vievällä asenteella ja vaikka mielipiteet, käytös, periaatteet jne eroavatkin omista jopa paljon. Sitten on vielä sellaisia tyyppejä, jotka pursuavat elämää ja ovat tasapainossa itsensä kanssa. Arvot ovat lähellä omia. Ihmisiä keitä ihailee ja kunnioittaa läheltä tai kaukaa ja jotka olemassaolollaan voimaannuttavat muita ihmisiä. Jokainen pystyy varmaankin tunnistamaan jokaista ihmistyyppiä omastakin elämästä, vai pystyykö?

Ensimmäisen kerran törmäsin aiheeseen ihmissuhteiden kohdalla käydessäni esiintymisjännityskurssia. Siellä oli henkilö, joka on joutunut laittamaan välit poikki omaan äitiinsä. Olin ensin, että mitä ihmettä eihän niin vaan voi tehdä. Hullu tyyppi. Mutta kun kuuntelin tarinaa teon taustalla niin ajattelin, että vau, onpa siinä rohkea, kypsä ja voimaannuttava ihminen. Sellainen ihminen, joka oikein huokui tyytyväisyyttä elämäänsä ja onnellisuuden oli silmin nähtävää. Tarina itsessään on pitkä, mutta pähkinänkuoressa äidin ja tämän henkilön välinen suhde oli niin vääristynyt, että äiti imi kaikki energiat, ilon ja voiman lapsestaan halventavalla kohtelulla, pompottelulla ja haukkumisella ettei mitään rajaa. Heidän välinen suhde oli terveestä kaukana ja tämä kurssikollegani kertoi, että välien katkaiseminen oli hänen elämänsä paras ja viisain teko. Tilalle tuli välittömästi parempi oma parisuhde + muut ihmissuhteet, koska energiaa ja ajatusta riitti uusien ihmisten tapaamiseen sekä roppakaupalla sitä kauan kadoksissa ollutta iloa ja onnea.

No, itse en ajatellut mitään niin radikaalia tehdä eli äiti, take it easy. Mutta tekemistä niissä omissakin suhteissa on. Jos joku luki meidän vanhaa blogia niin siellä kerroin, että yksi tämän vuoden tavoitteistani on ihmissuhteisiin panostaminen. Takana on raskas ja ennen kaikkea yksinäinen vuosi Ahvenanmaalla. Tilannehan on tällä hetkellä se, että mun ihmissuhteissa ei juurikaan ole poistettavaa nimittäin melkein kaikki ystävyyssuhteet ovat aikalailla karsiutuneet itsestään olemattomiksi. Osittain oman aikaansaamattomuuden ja osin jatkuvan paikasta toiseen muuttamisen johdosta. Osin ehkä myös erilaiset elämäntilanteet, itse kunkin aikuistuminen ja muuten vaan ihmisten muuttuminen ovat myöskin suhteita leikanneet. Ja täytyy myöntää, että omassakin elämänkaaressa on tunnistettavissa piste, kohta, jolloin elin jonkin sortin muutosten tuulessa ja silloin jopa itse katkaisin muutaman aika todella tärkeän ystävyyssuhteen heppoisin perustein. Karsittavaa on ehkä enemmän siinä mielessä, että uskaltaisin olla oma itseni kenen tahansa seurassa ja tehdä asiat omien arvojen pohjalta enkä miellyttääkseni muita. Meni se sitten syteen tai saveen. Koska poistettavaa ei ole ja kaipuu merkityksellisille keskusteluille, asioiden jakamiselle, yhdessä tekemiselle, oppimiselle ja itsensä kehittämiselle on suuri, tarvitsee mun alkaa luoda uudelleen ystävyyksiä. Mutta koska määrä ei korvaa laatua tässäkään asiassa, riittää mulle pari laadukasta suhdetta. Aionkin siis tämän sanottuani lähestyä sellaisia voimaannuttavia tyyppejä, ketkä voisivat mun mielestä olla mulle hyviä ystäviä ja vastavuoroisesti mä niille. Sellaisia, ketkä tavattuani oon täynnä energiaa ja tarmoa ja keiden elämäntyylejä, arvoja, asenteita ja tekoja mä ihailen. Sellaisia, joiden tapaaminen mua ehkä vähän jopa jännittää hyvällä tavalla, nimittäin heidän kanssa käydyt keskustelut saattavat parhaimmillaan tuottaa sellaista aivosolujen euforiaa ettei yöllä nukutuksi saa. Ihmissuhteiden kohdalla kevätsiivous on enemmänkin oman elämän sisustamista mun kohdalla, ei huono sekään. Ja tiedän, työ on kova ja tavoitteen saavuttaminen saattaa viedä jopa vuosia, mutta ensistepit on kuitenkin jo otettu. Jes!

Elämäntyyli ja -asenne

Yksi mun tämän vuoden tavoitteistani on elämäntyylin ja -asenteen muokkaaminen. Tavoite konkreettisesti on timmiin kuntoon pääseminen monipuolisemmalla ruokavaliolla ja monipuolisella liikunnalla. Timmillä tarkoitan sellaista fyysistä kuntoa, että mun on hyvä olla, olo on energinen ja terve ja peilistä kurkistaa itsestään ylpeä nainen. Tää on muuten hassu aihe, koska lautasmallia ja monipuolista liikuntaahan toitotetaan jo tyyliin päiväkodista alkaen eli periaatteessa aihe on hallussa. Mutta käytännössä ei. Itseasiassa elämäntyyliin liittyvät omat tavoitteet on aika vahvasti sidoksissa edellä mainittuihin voimaannuttaviin ihmissuhteisiin; sieltä löytyy sellasiakin tyyppejä keiden elämäntyyliä ihailen ja mistä mulla on aika tavalla opittavaa. Mitä tulee kevätsiivoukseen tähän aiheeseen liittyen niin konkreettisia tekoja: ruokalistat suunnitellaan vähintään viikoksi eteenpäin ja pelkästään sitä kautta vältytään turhilta herkkuostoksilta ja tulee laitettua monipuolisempaa ruokaa, herkut pois (harvakseltaan toki niitäkin, nimittäin Fazerin sininen on aivan liian hyvää), roskaruoka pois, säännöllinen ateriarytmi, enemmän vegeä vähemmän lihoja ja lenkkarit jalkaan. Jumankauta jos mä oon synnyttänyt kaksi lasta niin kai mä nyt pystyn laittamaan tossua toisen eteen ja ehkä jopa nostaa vähän rautaakin?! Muutosta mielenmalliin siis.

Elämänasenteesta tiivistettynä vallitsevana ajatusmallina ”energia tuo energiaa”. Niin se vaan on ja vaikka ajatus sohvan nurkkaan käpertymisestä sipsipussi kourassa ja liv:n hömpät maratoonina muksujen uniaikaan kuulostaakin just siltä mitä täyteläisen päivän jälkeen voisi kuvitella haluavansa, niin ei se kuitenkaan tuo sellaista sisältöä mun elämään, mitä mä nyt kotona ollessa kaipaan. Varsinkin kun telkkarista oon jo päässyt niin hyvin irti alkuvuodesta alkaen. Siivouslistalle: kaikki turha ja tuottamaton toiminta. Monet varmaan ajattelee, että aika tiukkapipoista touhua, mutta haluankin korostaa, että SÄÄNNÖLLINEN tuottamaton toiminta. Nimittäin muistan hyvin eräänkin ajanjakson Ahvenanmaalla, jolloin tytön mentyä illalla nukkumaan sekä mies että minä sulkeuduimme molemmat omiin kammareihin, hömpät/urheilut telkkarista auki ja pari suklaalevyä siinä sivussa. Se on sitä kuuluisaa omaa aikaa mitä me kirjaimellisesti sitten vietettiin ja voin kertoa, että mitään ei kumpikaan niistä elämäänsä saanut vaan päinvastoin esimerkiksi parisuhde kuihtui aikalailla kasaan. Toki sieltäkin suosta on jo noustu, ei hätää.

Muut

Sarjassa Muut on muun muassa sellaisia aiheita, mistä osasta ei ainakaan vielä voi julkisesti kirjoitella. Niiden lisäksi löytyy sieltä myös uudet mahdollisuudet ja maksimaalisen onnen saavuttaminen. Me muutettiin eilen. Taas. Kauas. Niin aika moni ajattelee. Me ollaan aina oltu aika impulsiivisia ja päätökset tehdään intuition, fiiliksen ja sen onnellisuuden perusteella. Toki vähän myös järjellä, mutta se on sivuseikka. Ja aina kun jotain näin mahtavaa voi saada ja mahdollisuuteen tarttua on luonnollisesti luovuttava jostain. Me tehtiin päätös, että me luovutaan muun muassa siitä, että meidän lähipiiri, perheet, sisarukset, lasten serkut, isoisovanhemmat, kummit jne ovat meitä lähellä fyysisesti. Mä toivon, että meidän lähipiirikin uskaltais ajatella tätä siten, että he saivat meidän tilalle mahdollisuuden tulla lomalle tänne koska vaan ja ainakin jokaisesta tapaamisesta otetaan kaikki ilo irti. Me luovuttiin etelän isojen kaupunkien suomista harrastus-, koulutus-, viihde- ja työtilaisuuksista. Minkä takia? Sen takia, että me saatiin tilalle upea koti autiosta Lapista. Me saadaan olla kauniiden maisemien, puhtaan ilman, luonnon ja ennen kaikkea meidän rakkaimman harrastuksen parissa suurimman osan vuodesta. Ja mikä parasta, me saatiin tilaisuus saada sellainen työ miehelle, joka on tuonut jo nyt niin paljon onnellisuutta äijän elämään, että se tekee koko loppuperheenkin onnelliseksi. 

Koska sehän on elämässä tärkeintä: olla onnellinen ja nauttia siitä mitä on tässä ja nyt.