Hetkeni momzillana

Kuten jo aiemmin vanhan blogin puolella oon maininnut niin vauva B:n saapumiseen suhtaudutaan meillä realistisen rauhallisesti. Siitä (ja monesta muusta syystä) johtuen on sekä esikoisen, että tämän toisen vaatimat tavarahankinnat tehty maltilla. Sillä pieni vauvahan ei juuri mitään oikeasti vaadi. Mitä nyt vähän maitoa, vähän läheisyyttä, vähän huomioo, vähän syliä, vähän no joo, sitä sun tätä. 24/7. Anyway.

Tällä kertaa….

…meidän vauvaa ulkoilutetaan siskonsa vanhoissa rattaissa uudenkarheiden parin tonnin kärryjen sijaan. Rattaat on ostettu käytettyinä työkaverilta, joka on kuljettanut molemmat lapsensa niissä ennen kuin poistin kärryt kohtuulliseen hintaan kolme vuotta sitten. Sen verran vaunuja on tätä tulokasta varten tuunattu, että niihin on ostettu uusi kantokoppa hävyttömään 5€:n hintaan (koska vanha koppa on a) kadoksissa ja b) todennäköisesti homeessa). Isosisko on jo reipas kävelijä ja rattaisiin onkin viritetty kaiken varalta seisomalauta, joka on tosin uutena hankittu ja nyt jo hyvin toimivaksi testattu.

Mutta koska aina on joku mutta, niin on nytkin. Mullakin on omat hetkeni jopa raskaana olevana naisena ja oon ostoksissani toisinaan hyvinkin impulsiivinen. Tämä kerta ei tee poikkeusta sääntöön. Koska pinnasänky on vielä suht kivassa kuosissa M:n jäljiltä ja auton turvakaukalonkin vaihdoin pullolliseen punkkua ja pariin levyyn Fazerin sinistä, en jaksanut sen suuremmin puntaroida järkevyyden ja tunteen välillä, kun silmäni osui Oran tehtaanmyymälässä tähän kaunokaiseen:

 

haikarakehto_0.jpg

 

Haikarakehto. Riippuva, roikkuva, keinuva vauvan ensisänky. Rakkautta ensisilmäyksellä. En tiedä vielä ihan tarkkaan, että missä yhteydessä tätä tullaan meillä käyttämään, onko vauvani kiikkumisesta diggaavaa sorttia ja ennen kaikkea mihin me tämä saadaan roikkumaan, mutta hän muuttaa meille. Turhake vai hyödyke? 

 

Vaunujen tuunaus: 74€

Auton turvakaukalo: 16€

Vaate- ja vuodevaatehankinnat: 120€

Itkuhälyttimet: 59€

Haikarakehto: 89€

Yhteensä 358€ laadusta ja turvallisuudesta tinkimättä. En pidä pahana.

 

(haikarakehdon kuva napattu Babystylen verkkokaupan sivuilta )

Perhe Lapset

Kun pätkä lähti mummun kanssa junalla päiväksi stadiin, mä….

…OLISIN voinut esimerkiksi pestä pyykkiä, leipoa pakastimen täyteen pullaa, laittaa toiminimen kirjanpidon ajantasalle tai tehdä jotain muuta järkevää, mutta sen sijaan mä…

…söin alkajaisiksi suklaalevyn lounaaksi.

…luin läpi lempiblogien viimeisimmät postaukset (mm. linkitetyt blogit) sekä Hesarin.

…katoin ihan ohimennen pari jaksoa vanhoja Teiniäitejä ja yritin miettiä, että millasta meidän tuleva vauva-arki on. Onko M tosiaan joskus ollut tollanen pieni vaipoissa konttaava pallero? Onhan se.

…nukuin päikkärit.

…luin kasallisen lehtiä.

004.jpg

…katoin Fitnesspäiväkirjat Katsomosta, söin kulhollisen jätskiä ja join päiväkahvit ilman, että joku vetää vieressä haalareita niskaansa ja vaatii päästä pyörälenkille, puhumattakaan muovailuvahakikkareista kahvipullan seassa. That’s what I call multitasking!

…otin torkut vol 2, koska kiitos puhelinmyyjän jäivät ekat päikkärit liian lyhyiksi.

…kävin Kirpun kanssa parin tunnin ”lenkillä”.

006.jpg

…otin kaikinpuolin iisisti ja odottelin josko saisin kaapata synnytyskassin kainaloon ja lähteä kohti sairaalaa.

Vaikka nautinkin tästä sukupuoleni suomasta ainutkertaisesta tilaisuudesta viettää lapseni kanssa aikaa 24/7, täytyy sanoa, että tämä vapaapäivä leikkipuistoista ja täsmällisestä ateriarytmistä tuli kyllä kreivin aikaan. Nimittäin fyysinen ja etenkin psyykkinen kunto alkaa pikkuhiljaa rakoilla kaiken tän malttamattoman odottelun keskellä. Kaikesta rauhasta ja hiljaisuudesta huolimatta odotan jo kuumeisesti milloin reipas reissaaja palaa pöllöreppu selässään matkaltaan ja kertoo äidille kaikki suuresta seikkailustaan. <3

Suhteet Oma elämä Mieli