Täällä on kiertänyt Parasta just nyt-haaste, missä haastetaan kirjoittajia kertomaan mikä on elämässä parasta tällä hetkellä. Alunperin ajattelin, että mun parasta just nyt-postauksen olisin julkaissut jo alkuviikosta ja se olis pitänyt sisällään enimmääkseen söpöjä vauva- ja perhekuvia. Fiiliksiä uudesta perheenjäsenestä ja siitä kun on taas koko perhe koolla parin kuukauden tauon jälkeen. Toisin kuitenkin kävi.

Koska laskettu aika tuli ja meni, heitin naiivin ajatuksen ajallaan syntyvästä vauvasta romukoppaan ja nielin tappioni. Vielä lauantai aamuna päässä pyöri enemmän niitä pahinta just nyt-ajatuksia, mutta pienen lepäilyn ja mitä mainioimman sään myötä alkoivat ajatuksetkin taas kääntyä hieman positiivisempaan suuntaan. Ei kuulu ei näy joten olkoon uusi laskettu aika vaikkapa 24.4, mikä on muuten erinomainen päivämäärä, eikö? Tässäpä siis mun parasta just nyt.

1. Isovanhemmat. Erinäisistä syistä mummulassa majailu vauvan syntymään saakka on meille järkevin ja turvallisin vaihtoehto. Kuten kuvasta voinee päätellä, on siinä erityisesti yksi suuri ja paras etu: pyyteetön hoitoapu ja sen mukanaan tuoma mahdollisuus lepohetkiin silloin kun niitä eniten kaipaa. Sanomattakin selvää, että miehen asuessa reilun 800 kilometrin päässä on lisäkädet tällä hetkellä enemmän kuin tervetulleita.

2. Hetkestä nauttiminen. Se on nyt niin, että minä joka oon tottunut kiitämään tukka putkella ja kenen ajatukset on aina ollut aika paljon siinä seuraavassa tai tulevassa hetkessä, oon tässä äitiysloman myötä oppinut olemaan tässä missä oon ja nautin siitä. Siisteintä on, että voi vaikka ostaa kaupasta kolme litraa jätskiä, tötteröitä ja kinuskikastiketta ja syödä välipalaksi jäätelöö pihakeinussa auringonpaisteessa. Toinen kuvaan liittyvä plussa on se, että niin kauan kun vauva päättää pysyä mun vatsassa, saan syödä herkkuja niin paljon kun mieli tekee! 

3. Kevät, värit ja aurinko. Vaikka talvi-ihmiseksi itseni luokittelenki, on tämä kevätauringon esiin astuminen kivaa vaihtelua räntäsateelle. Me ollaan ulkoiltu, ulkoiltu ja ulkoiltu. Aurinko ja lämpö mahdollistavat muun muassa koko päivän mittaiset pihaleikit ja päikkärit ihan liian pienissä rattaissa. Tyttö ei ole juurikaan leluihinsa koskenut ja legot saakin rauhassa odottaa laatikossaan sadepäiviä.

4. Silminnähden havaittava onnellisuus pikkuneidissä, joka ottaa kaiken ilon irti mummulassa asumisesta, vaikka iskää onkin kova ikävä päivittäin. Omakotitalossa asuminen mahdollistaa kaikenlaisen puuhastelun ja pappa onkin saanut ”nauttia” tytön avusta niin leikkimökin maalaamisessa kuin autonhuollossakin, puutarhatöistä puhumattakaan. Välillä tuntuu, ettei vuorokauden tunnit riitä kaiken tarvittavan tekemiseen.

5. Maailman paras seura. Vielä ennen äitiysloman alkua olin sitä mieltä, että M jää päiväkotiin siitä huolimatta että mä oon kotona. Kuitenkin kun väliaikaisesti majaillaan mun vanhemmilla, en viitsinyt tyttöä pariksi kuukaudeksi laittaa uuteen hoitopaikkaan. Ja hyvä niin, nimittäin tämä yhdessä vietetty aika on ollut kyllä kokemisen arvoista ja oon oppinut tuntemaan tyttäreni ihan uudella tavalla. Ihana tyttö.

6. Mies. Lasten iskä. Vaikka se siellä kaukana onkin, tuntuu (ainakin nyt), että tämä parin kuukauden asumusero on vaan vahvistanut meidän välistä suhdetta ja rakkautta entisestään. Tulipahan tällainenkin kokeiltua ja vaikka kokemus onkin pääasiassa ollut ihan ookoo niin en mä nyt ehkä ihan heti tätä uudestaan olis valmis käymään läpi. Ikävä on!