Olen vastuussa Espanjan futishäviöstä (bonuksena muutama terävä havainto pelin alusta)
En ole mikään erityisen ansioitunut penkkiurheilija, eikä jalkapallo ole kiinnostanut minua koskaan. Miehenikin on enemmän ralli- kuin jalkapallomiehiä, mutta nyt hän on päättänyt antaa futikselle mahdollisuuden ja oikein perehtyä näihin MM-kisoihin. Ja mitä mies edellä, sitä minä vähän väkisin perässä, koska noita pelejä näyttää tulevan koko ajan, joka ilta.
Koska mitään lajia ei mielestäni voi seurata ilman omaa suosikkia, valitsin hiukan umpimähkään omaksi lempparijoukkueekseni edellisten MM-kisojen mestarin Espanjan.
Pahoittelut kaikille teille omistautuneimmille Espanja-faneille – otan Espanjan eilisen murskatappion kokonaan omiin nimiini. Mitäs menin ääneen sanomaan, että tässä on nyt MINUN lempijoukkueeni! Olisihan minun pitänyt tietää, että urheilussa pätee samat lait kuin suklaapatukoissa ja muissa herkuissa – jos erehdyn tuomaan julki, että jokin syötävä asia on suosikkini, sen tuotanto lopetetaan välittömästi. Jollain kierolla tavalla tämä ilmiö oli nähtävissä myös eilisessä Espanja-Hollanti-pelissä:
Iltalehden mukaan ”tappio oli [Espanjalle] suurin 64 vuoteen” ja että ”koskaan ennen hallitseva mestari ei ole hävinnyt avausotteluaan neljällä maalilla”. Eihän tähän voi todeta kuin hups ja anteeksi ja luvata pyhästi, etten enää mene sanomaan ääneen suosikkejani.
Kaiken huipuksi olin niin väsynyt, että jaksoin katsoa koko ottelusta vain neljä ensimmäistä minuuttia. Väsymykseni ei kyllä mitenkään heijastunut aivotoimintaani, vai mitä sanotte näistä omasta mielestäni tärkeistä peliin liittyvistä havainnoista ekojen minuuttien aikana:
Kun Hollannin joukkuetta esiteltiin, sisäinen Sherlockini huomasi heti, että yhdellä pelaajista (maalivahdilla) oli muista poiketen yllään vihreä paita ja hanskat käsissä. Minua nauratti ihan suunnattomasti ajatus siitä, että hän on jalkapallokentän suunnittelusta vastaava puutarhuri, joka on salaa ujuttautunut pelaajien riveihin. (Miestäni tämä ei naurattanut yhtään.)
Kotkansilmäni myös huomasivat ottelun alussa, että kentän ympärillä näkyi vain Coca-Colan mainoksia. Silti olin aivan varma, että kyllähän nyt ilman muuta McDonald’s sponsoroi näitä kisoja! Sitten tajusin, että ne mainoskyltit vaihtuivat vähän väliä! Olin tästä teknisestä näppäryydestä niin otettu, että totesin, että ei kyllä täällä Turussa Torun Tutu…ei kun siis Turun Totut…ei kun siis ne Turun Toverit niin siis TUTO, ei kyllä vaan Tutolla tämmöisiä hienouksia ole kentillään! (Tutoa sponssaa varmaan vaan joku Diili-Jethro tai Hesburgerin Hessu tai Matti ja Teppo.)
Analyyttiset aivoni siirtyivät seuraavaksi pohtimaan, että kuuluvatko jääkoneenkuljettajat ja jalkapallokenttien ruohonleikkaajat samaan ammattiliittoon.
Kun kamera zoomasi Espanjan valmentajaan Vicente del Bosqueen, minua rupesi naurattamaan miehen nimi. ”Vicente, vähän niin kuin visentti, eikös se ole joku lintu?” kysyin mieheltäni. Ei kuulemma ole vaan joku biisonieläin.
Väsymyksestäni kertoo ehkä jotain myös se, että kun pelin alussa pelaajat kävelivät kentälle yhdessä peliasuihin pukeutuneiden lasten kanssa, sanoin miehelleni hivenen liikuttuneena: ”Musta on kyllä tosi mukavaa, että jalkapallopeleissä on mukana noita…mitä nuo nyt on, tuollaiset pienet ihmiset.”
”Lapsia.” kuului vastaus.