Taas hymyilyttää

Nannannaa haastoi minut kertomaan niistä arjen pienistä ilonaiheista, jotka helposti jäävät huomaamatta kaiken tämän kaamossynkistelyn keskellä. Haaste napsahti jo viikko sitten, mutta päivittäisten pity partyjeni vuoksi en ole ehtinyt tarttumaan siihen aiemmin. Mutta nyt kun olen nukkunut pitkästä aikaa hyvin ja flunssakin alkaa hellittää, en koe niin suurta tarvetta olla oman elämäni pahin ankeuttaja, vaan voin taas keskittyä niihin kivoihinkin asioihin.

Kuten esimerkiksi:

Nukuin viime yönä yhdestätoista kahdeksaan vain kahdella herätyksellä!

Niistän enää noin vartin välein, mikä on huomattava parannus aiempaan.

Kahvi maistuu taas hyvältä. (Jouduin jo tuossa yhtenä päivänä flunssan takia juomaan kupillisen teetä. Se oli vähän surullinen hetki.)

Olen ehtinyt lukemaan lehtiä rauhassa. 

Kaikki joululahjat on päätetty ja suurin osa on jo ostettu ja tilattukin. 

Ehdin lukemaan loppuun Liane Moriartyn The Hypnotist’s Love Storyn. 

Vauva hekottelee edelleen mitä oudoimmille asioille, viimeksi yskimiselleni. 

Heti kun vauva aamulla herää, hän hymyilee riemuissaan.

Esikoisen kanssa on mukava pelata muistipeliä. On hauska seurata hänen ilmeitään, kun hän painaa kuvien paikat mieleensä. Jos hän on varma uudesta kuvaparista, hän tykkää pitää pienen puheenvuoron oman pelivuoronsa alussa ja hiukan hekumoida etukäteen omaa osaamistaan.

Miehelläni alkaa ensi torstaina isyysloma, jota kestää VUODEN LOPPUUN ASTI. Kolme ja puoli viikkoa yhteistä aikaa perheen kanssa! JEE!!!

Mistä pienistä (tai isoista) asioista sinä olet iloinnut viime aikoina?