Viikko paketissa

Päätin kirjoittaa Tuuliajolla-blogin tyyliin tästä kuluneesta viikosta yhteenvedon. Tässä siis oma viikkoni paketoituna!

Muskarimaanantai

Maanantai-iltapäivän muskariporukkamme kutistuu kerta kerralta, enää oli jäljellä meidän lisäksemme kaksi muuta perhettä. Esikoiselle tämä pienempi ryhmä sopii hyvin, koska hänen omat tanssihyppelynsä saavat ohjaajilta enemmän huomiota. Hän myös laulaa rohkeammin ja railakkaammin pienemmässä porukassa. 

Kauppahallitiistai

Miehen toinen arkivapaa sattui tällä viikolla tiistaille. Kävelimme vauvan aamupäiväunien aikaan ensin jokirantaan ja sieltä Kauppahalliin, koska päivälliseksi oli tarkoitus tehdä uunilohta ja sitä on mukava käydä ostamassa Kauppahallissa sijaitsevasta Herkkunuotasta.  Herkkunuotan palvelu on niin mutkattoman ystävällistä ja lapset huomioivaa, että ostamme kalaa ennemmin sieltä kuin ruokakaupan kalatiskiltä. 

Höllyvien pakaroiden keskiviikko

Keskiviikko oli aika tavallinen arkipäivä. Naapuri poikkesi kahville, ja kahvittelun aikana esikoinen parkkeerasi tuohtuneen olemuksensa lastenhuoneen pöydän alle, koska ei saanut lupaa leikata saksilla. Illalla kävin intervallilenkillä ja lyhyiden mutta nopeiden juoksuosuuksien aikana tunsin, miten pakarani hyllyivät iloisesti. Olen kuitenkin päättänyt olla välittämättä siitä, miltä näytän hölkätessäni tai spurttaillessani pitkin Portsan katuja, koska en usko, että moni muukaan välittää. 

Yllätysten torstai

Miehen toinen vapaapäivä osui torstaille. Vielä aamulla mietin, että tänään NIIN käydään to do -listaa läpi, mutta emme kuitenkaan ehtineet tekemään mitään ylimääräistä. Sen sijaan äiti soitti, että hän ja isä voisivat piipahtaa töiden jälkeen meillä. Mies puolestaan ilmoitti, että hänen täytyisi käydä hoitamassa yksi äitienpäivään liittyvä asia. 

Kun mummi ja ukki olivat tulleet, mies ilmoitti, että ei hän oikeasti ollut mitään äitienpäivälahjaa käynyt hakemassa. ”Okeiiiii….”, sanoin hämmentyneenä. Sitten mies paljasti, että hänen asioilla käymisensä oli liittynyt syntymäpäiviini. Olin entistä enemmän ulalla, sillä synttärini ovat vasta elokuussa. Tässä vaiheessa mieheni ja vanhempani rupesivat laulamaan Paljon onnea vaan, ja minä vain mietin, että mitä ihmeen pelleilyä tämä nyt on. Sitten sain lahjan, joka paljastui Samsungin kännykäksi (Galaxy S5). Olin samaan aikaan riemuissani ja hölmistynyt, koska voitte varmaan kuvitella, etten tuollaisena tavallisena huhtikuisena torstai-iltapäivänä ihan osannut arvata, että saisin synttärilahjan. Mieheni on nyt puolisen vuotta kuunnellut päivittelyäni Lumia 1020 -kännykkäni huonoista puolista (joista on itse ihan samaa mieltä, hän kun on joutunut lähettämään samanlaisen puhelimensa huoltoonkin) ja päättänyt tehdä jotain asian eteen. Ovelana kettuna hän oli kysynyt myös mummilta, ukilta ja mammalta, jos nämäkin olisivat halukkaita hoitamaan synttärilahjani jo näin varhaisessa vaiheessa. Olen kyllä uudesta puhelimestani tosi innoissani! Vihdoinkin kännykkä, johon oikeasti saa jotain sovelluksiakin!

Leffaperjantai

Perjantai oli tosi mukava päivä. Aamulla menin esikoisen kanssa perhekerhoon, viimeistä kertaa ehkä koskaan, niisk. Perhekerhon parasta antia on askartelu, joka sattuu olemaan esikoisen lempipuuhaa, mutta ei millään tavalla omiin vahvuuksiini kuuluva asia. Perhekerhossa askartelu hoituu näppärästi valmiin mallin pohjalta (toivottavasti en ole ainoa äiti, joka aina pälyilee paniikissa, että onhan se malli jossain esillä…). Tällä viikolla askartelimme koivun liimaamalla keltaiselle kartongille sanomalehdestä leikatun puunrungon, piirtämällä rungon ympärille oksia ja liimaamalla oksiin vihreästä silkkipaperista tehtyjä möykkyjä lehdiksi. 

Iltapäivällä siskoni lapsineen tuli meille kylään, mikä on aina tosi kivaa. Yleensä saan juoda siskon kanssa kahvia edes jonkinlaisessa rauhassa lasten leikkiessä keskenään, ainakin, jos vauvan päiväunet osuvat johonkin vaiheeseen kyläilyä. 

Illalla menin vielä siskoni kanssa katsomaan suosittua Luokkakokous-leffaa. Minulla oli hiukan epäilyksiä elokuvan hauskuuden suhteen: mietin, että joko minua ei naurata kertaakaan tai sitten ulvon naurusta koko ajan. Jälkimmäisellä linjalla mentiin, sillä olin jotenkin otollisella tuulella kaikelle sille välillä tosi mauttomallekin alapäähuumorille, jota leffassa viljeltiin runsaasti.

Väsähtänyt lauantai

Eilen olisin mieluusti leikkinyt koko päivän vain sellaisia leikkejä, joissa äiti saa maata lattialla. Aika hyvin onnistuinkin viettämään aikaa vaakatasossa; varsinkin vauvan kanssa tällainen passiivisuus onnistuu hyvin, koska hän tykkää tällä hetkellä kovasti kiipeillä minua vasten (ja ylitseni). 

Illalla mies lähti saunomaan kaverinsa luo, ja minä rojahdin sohvalle maailman pienimmällä sipsipussilla varustautuneena (se surkeista surkein 75 gramman koko, jota ei voisi kutsua edes sipsibändin lämppäriksi) katsomaan Girls-sarjan neloskautta HBO Nordicilta. Girls on minulle vähän sellainen sarja, jota on muka jotenkin pakko katsoa, vaikka ei aina niin kauheasti kiinnostaisi. En erityisemmin tykkää yhdestäkään päähenkilöstä, mutta silti sarjassa on jotain sen verran houkuttelevaa, että nyt kun meillä on taas HBO Nordic jonkin aikaa käytössä Game of Thronesin takia niin tunnen velvollisuudekseni katsoa sen Girlsin neloskaudenkin.

Sateinen sunnuntai

Voisi aivan luulla, että vappu on jo tänään, sen verran kolean harmaata ja sateista näyttää ulkona olevan. Vauva köllii lämpöpussissaan parvekevaunuissa – olotila, jota kadehdin tällä hetkellä kovasti. Esikoinen juoksee olohuoneen matolla rinkiä Touhukkaat-piirretyn esimerkin innoittamana (interaktiivinen Touhukkaat on mielestäni tosi kiva ja toimiva piirretty, joka sisältää paljon hauskoja liikkeitä ja tarinoita). Miehellä on tänään ihan tavallinen työpäivä, tai ei oikeastaan tavallinen ollenkaan vaan viimeinen sunnuntaityöpäivä pitkään, pitkään aikaan! On mahtavaa, että viikonlopuista tulee monen vuoden tauon jälkeen taas kunnollisia viikonloppuja, jolloin koko perhe on yhdessä.

Millainen sinun viikkosi on ollut?