Missä viivyit perjantai?

Joskus on tällaisia viikkoja, joissa ei periaatteessa ole mitään vikaa mutta jotka tuntuvat työläältä tarpomiselta. Mitään sinänsä ei ole pielessä, mutta silti tuntuu kuin vähän kaikessa jokin pistäisi vastaan. Tapahtuu pieniä juttuja; kuopuksella jää sormi kylppärin oven väliin, töissä syön joka päivä lounaaksi pinaattilättyjä, kaupasta unohtuu se ainoa asia, jota varten siellä piti käydä, silmiä särkee, päätä särkee, tuijotan tietokoneen näyttöä enkä tajua mitään, ärsyynnyn, kun joudun kirjakaupassa odottamaan vuoroani tarpeettoman pitkään (vaikka kirjakaupassa jos missä pitäisikin olla kiireetöntä palvelua).

En muista, että olisin pitkiin aikoihin odottanut perjantaita niin kuumeisesti kuin tällä viikolla. Olen ikävöinyt lapsiakin vielä enemmän kuin normaalisti, ja oli vain niin mahtavaa tulla kotiin ja tietää, että nyt saa pari päivää olla vain. Kaikki yhdessä, ihan rauhassa. Ei tehdä mitään ihmeellistä, eikä suunnitella mitään. Tänään katsottiin leffaa ja löhöttiin kaikki yhdessä rykelmässä olkkarin lattialla. Lapset rouskuttivat mauttomia maissinaksuja onnensa kukkuloilla – jos he vain tietäisivät millaisia sipsikulhollisia äitillä ja iskällä välillä on iltaisin. Elokuvan jälkeen mies kävi laittamassa lastenhuoneen lamppuun diskovalon, ja ehdittiin tanssimaan hetki Roxetten ja Ti-Ti Nallen tahtiin ennen iltapuuhia.

Nyt aion siirtyä tästä tietokoneen ääreltä sohvalle. Kaivautua viltin alle ja katsoa pitkästä aikaa telkkaria koko illan. 

Mukavaa viikonloppua!

Alkuviikosta vielä nauratti. Ihanaa, kun satoi lunta!