Ain’ vähän väärään paikkaan töihin mee, part V: ”I type like a motherfucker!”
Olen koonnut työhistoriani sattumia jo tänne, tänne, tänne ja tänne. Nyt on luvassa toivottavasti viimeinen osa tähän saagaan, sillä haaveissani on tästä lähtien tehdä vain oman alani töitä. Joita ei muuten tällä hetkellä juurikaan ole. Hmm, paljonkohan ne pullonkerääjät tienaavat?
14. Mä näppistä naputan, naputan ja taputan…
Kesällä 2007 löysin itseni Espoosta Jorvin sairaalan tekstinkäsittelykeskuksesta, jossa jo 12-vuotiaana opettelemani kymmensormijärjestelmä vihdoin ja viimein pääsi oikeuksiinsa. (Miksi opettelin kymmensormijärjestelmän ala-asteella? Siksi, että halusin kirjailijaksi ja päätin hoitaa ensin kuntoon käytännön asiat kuten tehokkaan kirjoitustekniikan. Nyt aikuisiällä olen kyllä huomannut, että siihen kirjan kirjoittamiseen tarvitaan vähän muutakin kuin nopeat sormet. Mielenkiintoinen juoni voisi olla yksi toimiva juttu.)
Jorvissa sain purkaa lääkäreiden saneluita sydämeni kyllyydestä. Ensin tein tavallisen työpäivän kahdeksasta neljään ja sitten joinakin päivinä jäin vielä ylitöihin illaksi päivystyksen puolelle.
Kesätyö Jorvissa on jäänyt mieleeni yhtenä mukavimmista kesätöistäni, mutta oli kuitenkin helpottavaa, kun vielä saman kesän aikana minulle tarjottiin samanlaisia töitä TYKS:stä. Olihan TYKS himpun verran (150 km) lähempänä kotiani kuin Jorvin sairaala.
15. Mä sanon A, mä sanon U, mä sanon T, mikä se on? Se on TYKS!
TYKS työllistikin minut moneksi vuodeksi. TYKS:ssä olen tehnyt niin tekstinkäsittelijän kuin osastonsihteerin töitä, jälkimmäisiä tosin paljon enemmän. Olen ollut sijaisena Raision aluesairaalassa, Kirurgisessa sairaalassa, A-sairaalassa, U-sairaalassa ja T-sairaalassa…olen ollut päivän siellä, toisen täällä, kunnes toimenkuvani vakiintui sen verran, että elokuusta 2008 elokuuhun 2010 olin vain ja ainoastaan yhdellä vuodeosastolla sihteerinä. Tosin vain joka toisen viikon, sillä joka toisen viikon panostin ensisijaisesti opiskeluun. Myös niinä viikkoina, jolloin olin töissä, sain käydä hoitamassa pakollisia kouluasioita, esimerkiksi osallistua graduseminaariin, joten siitä iso kiitos työnantajalle.
Elokuussa 2010 hyvästelin (tai niin luulin…) TYKS:n ja rupesin opiskelemaan. Ihan vain pelkästään opiskelemaan, ilman mitään palkkatöitä. Jopa minäkin ymmärsin, että opettajaharjoittelu Turun normaalikoulussa, pedagogisten teoriaopintojen suorittaminen ja gradun kirjoittaminen veisivät niin paljon aikaa, etten enää ehtisi käymään töissä. Tuo vuosi kaikkine harjoittelutunteineen, kasvatuspsykologian kursseineen ja tämä-gradu-ei-koskaan-tule-valmiiksi –epätoivonpuuskineen oli itse asiassa aika kiva. Tai sitten aika on kullannut muistot…
Valmistumiseni jälkeen tein vielä pari kuukautta kesätöitä TYKS:ssä ja sitten sain Raumalta englannin lehtorin viransijaisuuden ja vietin lukuvuoden 2011 – 2012 oman alani töissä, opettaen englantia. (Ja oppien raumaa: ”ol niingon gotonas”, kehotettiin, ja minähän olin.)
Sitten tulikin vauva ja alkoi taas ihan erilainen elämä.
P.s. Otsikon sitaatti on lainattu Sinkkuelämää-elokuvasta, siitä kohtauksesta, jossa Carrie haastattelee assistenttiehdokkaitaan. Muuten vähän tylsässä elokuvassa tuo kohtaus sentään nauratti.