Pannaan halvalla: juttu sijaisopettajien palkka-alesta
Olen mielestäni jossain aiemmassa postauksessani maininnut, että olen ammatiltani englannin aineenopettaja. Jos en ole, mainitsen nyt. Opiskelin Turun yliopistossa englantilaista filologiaa ja viimeisenä opiskeluvuotena suoritin opettajan pedagogiset opinnot teoriakursseineen ja harjoitteluineen. Virallisesti olen siis filosofian maisteri, jolla on pätevyys opettaa englantia peruskoulussa ja toisen asteen oppilaitoksissa.
En ole koskaan ollut kovinkaan suunnitelmallinen ihminen. Tai no, voisihan sitä toisaalta kutsua suunnitelmallisuudeksi, että valmistuu ammattiin, josta päätti jo ala-asteella. Että siinä mielessä olen varsinainen suunnitelmien kuningatar. Mutta sellaista suunnitelmallisuutta minulla ei ole ollut, että olisin vaikkapa jo opiskeluaikoina kovasti pyrkinyt tekemään opettajan sijaisuuksia ja verkostoitumaan ja lykkäämään jalkaani opettajanhuoneiden ovien väliin. Kuten Ain’ vähän väärään paikkaan töihin mee -jutuistani käy ilmi, verkostoiduin koulumaailman sijasta mopin varteen, kassakoneen kylkeen ja sairaalamaailmaan, ihan vain muutaman esimerkin mainitakseni. Tein minä muutamia opettajan sijaisuuksiakin, mutta en mitenkään järjestelmällisesti.
Opiskellessani en koskaan jaksanut (tai tajunnut) huolestua siitä, ettenkö sitten valmistuttuani työllistyisi omalle alalleni, sillä niin kauan kuin muistan, olen kuullut hokemat ”kyllä opettajille aina töitä riittää”, ”englanti on niin tärkeä kieli, että englanninopettajille löytyy aina töitä” ja että ”kunhan ne suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle niin…”
…niin mitä? Mitä sitten? Eivätkö ne jo pikkuhiljaa ole jääneet eläkkeelle? Opetusalaa(kin) piti kohdata suuri työvoimapula, mutta toisin kävi. Akateeminen työttömyys kasvaa kiihtyvällä vauhdilla, sillä kunnissa lakkautetaan virkoja säästösyistä, eikä palkatakaan enää uutta työntekijää eläkkeelle jäävän tilalle.
Minä onneksi pääsin heti valmistumisen jälkeen töihin, tosin vain määräaikaiseksi viransijaiseksi ja vieraalle paikkakunnalle melkein sadan kilometrin päähän kotoa, mutta silti. Sain lukuvuoden verran arvokasta työkokemusta.
Ja mikä on tilanteeni nyt? No, eilen kävin pitkästä aikaa oman alani työhaastattelussa. Eikä opettajien tulevaisuus näytä kovinkaan valoisalta ainakaan sen haastattelun perusteella. Mistä minä oikein hölisen? Ennen kuin pääsen itse asiaan, listaan muutaman faktan:
– kunnilla menee huonosti, joten koulujen täytyisi säästää. Tämä näkyy esimerkiksi siinä, että homekoulujen korjauksiin ei saada rahaa ja siinä, että rehtori saattaa palkata sijaiseksi ennemmin epäpätevän kuin pätevän opettajan (jopa niihin vähän pidempiinkin sijaisuuksiin)
– jos koulu palkkaa sijaiseksi pätevän opettajan, joudutaan tälle opettajalle maksamaan asianmukainen OVTES:n mukainen korvaus
– jos koulu palkkaa sijaiseksi epäpätevän opettajan, koulu säästää palkkakuluissa.
Nuo edellä luettelemani asiat ovat ehkä itsestäänselvyyksiä, mutta halusin ne kuitenkin tähän listata, sillä ne tuovat taustatietoa varsinaiseen asiaani. Se firma, jonka haastattelussa kävin, on yksityinen sijaisopettajia välittävä yritys. Yritys lupaa toimittaa sijaisen kohteeseen nopeasti (jopa 1,5 tunnissa). Kohteina ovat niin päiväkodit, peruskoulut kuin lukiotkin. Sijaisen ei tarvitse olla pätevä; keskeneräiset opettajaopinnot tai työkokemus lasten ja nuorten parissa riittää. Sijainen saa toki olla pätevä, mutta (ja tämä on iso mutta):
…en tiedä, kuinka moni vuosia kouluttautunut ja pätevyyden hankkinut opettaja suostuu yrityksen ehtoihin, joita ovat muun muassa tuntuva palkanalennus (hieman kärjistettynä voisi sanoa, että sijainen itse maksaa siitä, että pääsee sijaistamaan) ja se, että jos olet mennyt johonkin kouluun tämän yrityksen kautta, sinua ei voida sen jälkeen tähän kouluun palkata muuta kuin tämän yrityksen kautta. Eli jos koulu tarvitsisi sinua huomenna tunniksi ja kahden viikon päästä päiväksi, se ei voisi rekrytoida sinua myöhemmin suoraan, vaan vain tämän yrityksen kautta. Vain tarpeeksi pitkissä sijaisuuksissa tämä voidaan ohittaa niin, että jos sinut palkattaisiin vaikkapa koko vuodeksi, et sentään joutuisi joka palkastasi pulittamaan rahaa yritykselle. (Toki ymmärrän yrityksen ajatusmaailman tässä, sehän tekee vain bisnestä, eikä sen olisi mitään järkeä etsiä hyviä sijaisia, jotka rehtori voisi sitten ”siepata” itselleen.)
Koska kouluilla ei ole rahaa, rehtori ei välttämättä niin vaivaudu etsimään sitä pätevää sijaista, jos tiedossa on halvempi epäpätevä sijainen – ja vielä sellainen, joka tulee paikalle puolessatoista tunnissa! Kun säästetään, ei mietitä oppilaan parasta vaan sitä, mikä tulee halvimmaksi. Ja koska sijaistamaan tuleva opettaja saa pitämästään tunnista/päivästä/viikosta paljon vähemmän kuin mitä normaalin rekrytointiprosessin (esim. Kuntarekryn) kautta saisi, koulu säästää ja sijaisvälitysyritys saa voittoa. Opettaja vain joutuu tyytymään pienempään palkkapussiin.
(Ihan oikein opettajille, miettii ehkä joku nyt, nehän tienaavat muutenkin ihan kohtuuttomasti, vaikka ovatkin vain kolme tuntia päivässä töissä ja kuukausitolkulla lomalla. Jos mietit tällaista, tässä lyhyt tietoisku: opettaja ei tienaa erityisen paljon koulutukseensa nähden; kesäloman palkka tulee työssäolokuukausien palkasta siten, että koko vuoden palkka on jaettu tasaisesti kahdelletoista kuukaudelle ja opettajan työ on paljon muutakin kuin vain se kolmevarttinen, jonka hän kerrallaan seisoo luokan edessä.)
Kun tässä oikein miettimällä mietin, keksin myös yhden hyvän puolen tästä sijaisvälitysyrityksestä: jos olet heidän listoillaan, he takaavat sinulle – tai siis yrittävät taata – tietyn määrän työtunteja. Jos olisin vielä alan opiskelija tai jos minulla olisi jonkin verran alan työkokemusta mutta ei pätevyyttä, saattaisin haluta kyseisen yrityksen listoille. Mutta vuosia opiskelleena, opintolainaa ottaneena pätevänä aineenopettajana en aio tyytyä siihen, että oman alan töihin päästäkseni minun olisi suostuttava tuntuvaan palkanalennukseen. Mielestäni siinä alentuu myös ammattiylpeys.
Toivottavasti aiheesta heräisi vilkas keskustelu! Jään siis mielenkiinnolla odottamaan kommenttejanne, mielipiteitänne ja ajatuksianne.