Arki sujuu

Tuntuu, että olen viime aikoina kirjoittanut vain siitä, että ikävöidäänkö meillä ja kuka ikävöi eniten ja ikävöikö joku minua. Ymmärtäähän tämän, sen verran isosta muutoksesta on ollut kyse, mutta enempää en jaksa ikävöintejä ihmetellä. Tai sanottakoon siitä vielä sen verran, että esimerkiksi oma ikäväni lapsia kohtaan on työpäivän aikana kyllä läsnä, mutta ei mitenkään häiritsevästi ja muuttuu työpäivän jälkeen kätevästi sellaiseksi positiiviseksi energiaksi, joka saa minut lähestulkoon janoamaan yhteisiä leikkituokioita lasten kanssa.

Mitä tulee energiaan näin muuten, se loistaa poissaolollaan. Vauva tarjoilee aamuherätyksen yleensä jo viideltä, joten olen illalla sen verran väsynyt, että viimeistään puoli kymmeneltä painan pääni tyynyyn. Mutta vaikka minua väsyttääkin kovasti jo alkuillasta, olen henkisesti paljon virkeämpi kuin pitkiin aikoihin! On aivan mahtavaa olla taas työelämässä – pyöräillä töihin, keittää kahvia, avata työkone, lukea työsähköposteja, tehdä hommia, hakea lisää kahvia, syödä lounasta (jonka suhteen minulla on muuten aika paljon parannettavaa, nimimerkillä ”Joka päivä pinaattilättyjä”), oppia uusia asioita, vilkuilla välillä kelloa ja miettiä, että siellä ne mussukat nyt syövät lounasta (jonka eteen minun ei tarvitse tehdä yhtään mitään), kirjautua ulos omalta työpisteeltä, hypätä pyörän selkään ja kiirehtiä kotiin. 

Kotona esikoinen on täynnä tarmoa ja uutisia: hän on kerännyt kiviä linnuille ”ruoaksi”, hän on nähnyt kolme mopoa, H on TAAS yrittänyt ottaa hänen palapeliään, hän on hyppinyt yhdellä jalalla koko matkan olohuoneen matolta toiselle, hän on tehnyt tabletilla Hertan maailmaa ja syönyt Herkkumonsterin rahkan välipalaksi. Kuopus konttaa iloisesti vastaan tai naureskelee isänsä sylistä, eikä enää halua maitoa saman tien vaan malttaa odottaa, että saan vaihdettua kotivaatteet päälle. Kohta syömme kaikki yhdessä päivällistä, keitämme kahvit, puuhailemme jotain kotona tai lähdemme pihalle. 

Mukavaa arkea siis. Ja arjesta aasinsilta tulevaan viikonloppuun – tästä viikonlopusta tuleekin aivan erilainen ja tosi jännittävä! Lähdemme perjantaina Ikaalisten kylpylään treffaamaan Puutalobabyn Kristaa perheineen ja paikalla on paljon muitakin Puutalobabyn lukijoita. Luvassa on nallediskoa, hevosajelua, uimista ja syömistä…tosi hauskaa varmasti tulee!

Mukavia hetkiä ja päiviä teillekin! 🙂

Kommentit (2)
  1. Hyvältä kuulostaa. Noin se menee. Arki löytää uomansa ja kaikki tottuvat pikkuhiljaa. Sama uoman löytyminen ja  tottuminen tapahtuu myös sitten aikoinaan, jos lapset lähtevät päivähoitoon. Se, mitä itse voi tehdä noissa siirtymävaiheissa, on omasta jaksamisesta huolehtiminen ja sopiva lapsentahtisuus. Mulla on aina töihin palattuani ollut vaihe, jolloin en ole kyllä iltaisin enkä viikonloppuisin juuri yksinäni kotoa liikahtanut. Koska en ole raaskinut. Siinä kohtaa prioriteetti on lasten ikävän hoitaminen läsnäololla. Mutta sekin vaihe intensiivisimmässä muodossaan menee ohi. Ja sitten voi taas välillä mennä suoraan töistä jumppaan, iltaruoan jälkeen lenkille, perjantai-iltana leffaan tai viikonloppuna ystävien kanssa Tukholmaan.

    1. ”Lasten ikävän hoitaminen läsnäololla”, voi miten ihanasti muotoiltu! Sitä meillä on nyt ahkerasti harrastettu. Nyt olen ekoja kertoja miettinyt, että voisin tässä jonain tulevana viikonloppuna käydä kahvilla ystävien kanssa ilman lapsia, tuntuu nimittäin tilanne aika hyvin vakiintuneen ihan tavalliseksi arjeksi. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *