Tämän blogin luonnoksissa on monta erilaista tekstiä, jotka kaikki kertovat samasta aiheesta: Kahvia, kiitos! -blogin tarina on nyt tässä. Lopettamispäätös on tehty ajat sitten, mutta en ole pystynyt julkaisemaan sitä kaikkein viimeisintä postausta, koska joka kerta alkaessani kirjoittaa, olen samalla alkanut muistella, ja alkaessani muistella, olen alkanut itkeä… Kahvia, kiitos! -blogi on tuonut elämääni uusia ystäviä, […]

Testikahvit saatu blogin kautta. Slurp, suomalainen kahvipalvelu, ehdotti loppukesästä, että testaisin heidän palveluaan ja tuotteitaan parin kuukauden ajan. Minähän en tapaa kahvista kieltäytyä, joten ilomielin klikkasin itseni Slurpin sivuille ja räätälöin itselleni sopivan kahvitilauksen. Slurpin toimintaidea on lyhyesti kiteytettynä tämä: se toimittaa 18 kotimaisen pienkahvipaahtimon kahveja vastapaahdettuina kotiin asti. Asiakas saa omien mieltymystensä mukaista kahvia, eli jos rakastat […]

Tänään kuuntelin aamulla töihin kävellessäni Vesa-Matti Loirin joululaulua Tähti tähdistä kirkkain. Tänään söin töissä pikapuuroa aamuyhdeksältä, kanawokkia lounaaksi ja Skyrin rahkan välipalaksi. Join kolme kuppia menettelevää toimistokahvia keitettynä sellaisella Moccamasterilla, johon on pinttynyt ties kuinka monen vuosikymmenen toimistodraamat. Tänään kävin töistä tullessani vaatekaupassa, pitkästä aikaa. Luulin löytäneeni halvalla alerekistä jännästi ommellun tunikan, kassakoneeseen tuli kuitenkin lukemaan […]

Tervehdys kaikki lastenkirjallisuudesta innostuneet, toivottavasti teitä on paljon! Olen nimittäin perustanut uuden hyvän mielen lastenkirjablogin, jota pääset seuraamaan alla olevasta linkistä:   LUE MEILLE ÄITIKULTA   Sieltä löytyy uusi, ihana blogikoti kaikille niille mahtaville, värikkäille, innostaville, jännittäville ja kutkuttaville lastenkirjoille, joita maailma (ja tyttöjemme huoneen kirjahylly) on pullollaan.  

Kaikkien teidän, mutta etenkin pikkusiskoni, iloksi julkaisen tämän 11-vuotiaana aloittamani ja 12-vuotiaana päätökseen saattamani huikaisevan jatkokertomuksen nimeltään… *rumpujen pärinää* MIES JA NEIDIT ENSIMMÄINEN OSA Jaana oli 18-vuotias ja Outi 19. He olivat sisarukset. Ei kukaan yrittänyt mennä kolmanneksi pyöräksi heidän joukkoonsa. Jaanalla oli pitkä, vaalea tukka ja Outilla musta ja pitkä tukka. Jokainen vastaantulija ajatteli: […]

[Rivitolkulla lätinää siitä, miksi blogitauosta tuli vähän vahingossa useamman kuukauden mittainen.] No niin! Nyt kun selvitin näin perusteellisesti syyt blogihiljaisuuteen, on aika latoa vähän kuulumisia kehiin. Kesän kynnyksellä saimme jännittää vähän sitä sun tätä, mutta kaikessa kävi lopulta hyvin! Isoin mullistus on ehdottomasti ollut hoitovapaan päättyminen kuopuksen kolmevuotissynttäreihin heinäkuun lopulla. Suurin piirtein siitä päivästä lähtien, […]

Puolentoista viikon rautakuuri on saanut aikaan pienen kevätihmeen. Kun vielä torstaina tärisin työpisteelläni pyörtymistä peläten, eilen suoritin jo täysimittaisen Ikea-vaelluksen, enkä kavahtanut edes haastetta suoriutua lasten iltatoimista itsenäisesti, kun mies meni hurraamaan TPS:ää voittoon kavereidensa kanssa. (Jos kaksi liuskaa Obsidania saa kaiken tämän aikaan, niin mitä mahtaa tapahtua kuurin loputtua?)  Nyt vasta tajuan, miten väsynyt […]

Olen viime aikoina kävellyt hitaammin kuin mummot. Puuskuttanutkin enemmän. Aamuisin kavutessani kahden kerroksen edestä portaita toimistolle, olen tasaillut pitkään hengitystäni ennen oven avaamista. Kun olen iltaisin kumartunut peittelemään kuopusta, olen hengästynyt niin, että iltasadun lukeminen on ollut työlästä.  Silti päässäni ei ole soinut ainoatakaan hälytyskelloa. Toki olen pohdiskellut hengästymiseni syytä, mutta pistänyt sen viimesyksyisen sairastelukierteen […]

Milloin viimeksi? -postaus on pyörinyt jo pitkään monessa blogissa, ja jälkijunassa puksuttelen täällä omani kanssa. (Kopioin haasteen ihanasta Tuuliajolla-blogista.) Ilahduin… Viime viikonloppuna, kun kuopuksen tutti ”meni rikki” (mies leikkasi molemmista jäljellä olevista tuteista imuosat pois), ja koko operaatio sujui paljon helpommin ja vähemmillä itkuilla kuin olimme etukäteen pelänneet. Niinhän sitä aina sanotaan, että näissä asioissa kannattaa odotella herkkyyskautta. […]

Vain pari päivää hartaasti odotetun Gilmore Girls: A Year in the Life -hemmottelun jälkeen julkaistiin Lauren Grahamin uutuuskirja Talking as Fast as I Can: From Gilmore Girls to Gilmore Girls (and Everything in Between).  En ollut aivan vakuuttunut Grahamin esikoisteoksesta, Someday, Someday, Maybe, mutta siitä huolimatta osasin odottaa, että Laurenin omasta elämästä kertova kirja olisi juuri sitä mitä […]