Kun silmäni mä auki saan… …ne on heti siinä. Lapset. *** Menen arkisin töihin aamuseitsemäksi. Herätyskello soi kymmentä vaille kuusi. Olin pitkän syksyn ja talven aikana ehtinyt hiomaan aamurutiinini täydellisiksi: mahdollisimman vähän peiliin katsomista, mahdollisimman paljon kahvia. Ja hiljaisuutta. Omaa rauhaa. Nipistin yöunistani hiukan saadakseni istua varttitunnin verran yksinäisenä mörkönä keittiönpöydän ääressä. Kaikessa rauhassa. Kaksi […]

Vaikka en olekaan pitkään aikaan kirjoittanut blogini alkuperäisestä teemasta eli kahvista juuri mitään, olen silti aivan yhtä vannoutunut ja uskollinen kahvin suurkuluttaja kuin ennenkin. Jos en kärsisi uniongelmista, joisin kahvia varmaan iltapalankin kanssa, ja haikeana muistelen niitä aikoja, jolloin pystyin huoletta nauttimaan kupin tai pari lempijuomaani iltakuuden jälkeen. Mieheni kanssa olemmekin viime aikoina pyrkineet panostamaan […]

…sisältää toivottavasti seuraavia asioita: Sons of Anarchy* kahvinjuontia tavallista myöhempään (tänäänkin hurjastelin ja join kupillisen vielä viideltä!) Sons of Anarchy pitkäperjantain viettoa siskoni perheen luona Sons of Anarchy kyläilyä ja anoppilaa lauantaina Sons of Anarchy yksi vähän pidempi juoksulenkki jossain sopivassa välissä Sons of Anarchy tammikuusta asti roikkumassa olleen jännärin lukeminen loppuun Sons of Anarchy […]

Olen aina ollut kiinnostunut varsinkin uusien tuttavuuksien kirjahyllyistä. Jos on ahkera lukija (tai muuten vain tietää jonkin verran kirjallisuudesta), vilkaisu toisen ihmisen kirjahyllyyn paljastaa aina jotain siitä ihmisestä, joka ne kirjat on valinnut. Itse kasvatin vuosikausia omaa pientä kirjastoani ja asettelin erilaisille hyllyille vieri viereen Humisevaa harjua, Himoshoppaajaa ja Harry Potteria. Olen muuttanut viimeisen viidentoista vuoden aikana lähemmäs kymmenen kertaa, […]

Se tulee aina ihan puskista. Se tunne, joka minut joskus valtaa (joka meidät kaikki varmaan joskus valtaa), kun kaikki on ensin hyvin ja ihan okei, ja sitten yhtäkkiä istuessasi ruokapöydän ääressä syömässä soijamakaronilaatikkoa tajuat olevasi oikeastaan aika pahalla päällä. Tämä viikko on ollut kaikin puolin kiva. Töissä on riittänyt mielenkiintoisia tehtäviä, ja mitä tulee siihen […]

Toissaviikolla ounastelemastani kuopuksen esiuhmasta saikin saman tien jättää turhan etuliitteen pois. Olin jo vallan unohtanut, miten jääräpäisiä tuollaiset polvenkorkuiset pörrötukat voivatkaan olla, ja miten sitä pystyykin tyynesti keskustelemaan miehensä kanssa parvekkeen sisustusratkaisuista samalla kun rauhallisella äänellä sanoittaa raivoisasti karjuvalle taaperolle tämän tunnetilaa.  Uhma on siis saapunut samaan aikaan kevään kanssa. Tänään Teatterisilta sai koristuksekseen jokakeväiset […]

Kuopus, nyt 1 v 7 kk, on antanut esimakua siitä, millaista uhmaikää hänen osaltaan on odotettavissa. Hän on saanut jo pari sellaista järisyttävän suurta raivokohtausta, jolloin hän karjuu äänensä käheäksi ja naamansa punaiseksi, ei halua ketään lohduttamaan (ei edes siskoaan), ei halua tehdä mitään, eikä halua olla edes sylissä. Perjantaina häneltä kesti lähemmäs puoli tuntia […]

Esikoinen odottaa kärsimättömänä kesäkuuta. Silloin on hänen syntymäpäivänsä, hän täyttää neljä, on toivonut taikurin asua ja tarvikkeita sekä vieraille tarjottavaksi satakerroskakkua, jonka päälle tulee mansikoita, kermavaahtoa, kiiviä (mistä lie tämän keksinyt, tyttö ei ole koskaan ollut erityisemmin kiivin perään), suklaata ja vaahtokarkkeja.  Miks mun täytyy olla kolme näin kauan? hän tuskasteli viimeksi tänään.  Muitakin kysymyksiä satelee […]

Asioita, joita olen viime aikoina yrittänyt opetella:  hengittäminen. Luulisi, että hengitys sujuu kaikilta noin vain, mutta ei suju. (Ja tiedän, että jos ihmisellä on aikaa surkutella huonolaatuista hengitystekniikkaa, on asiat isossa mittakaavassa ihan ok.) Mutta onhan se nyt surullista, ettei ole 33 vuoteen hengittänyt kuin pinnallisesti.  nukahtaminen. Se mikä tapahtuu toisilla muutamassa sekunnissa, ei välttämättä […]

Harmaata. Loskaa.  Harmaata loskaa. Loskaista harmautta. Kelikuloisuus vaivaa taas, ja loppuviikko on ollut tosi ankea.  Siitäkin huolimatta, että kävimme eilen mieheni kanssa elokuvissa. (Tai ehkä juuri sen takia; Tarantinon The Hateful Eight oli yksi surkeimmista leffoista pitkään aikaan, ja yleensä olen ihan tykännyt Tarantinon ohjauksista.) Unettomuus vaivaa iltaisin, väsymys ja päänsärky pitävät seuraa päivisin.  Tänään en olisi […]