Ei-niin-seesteiset parvekekahvit

Eilen nautin ensimmäiset parvekekahvit aurinkoisella parvekkeella. Olin ajatellut ottaa tilanteesta oikein valokuvankin, josta kävisi ilmi hetken seesteisyys ja rauhallisuus. No, kuvaa ei tullut, sen sijaan pääsin kahdesti kymmenen minuutin sisällä pesemään taaperon kakkapyllyä, minkä lisäksi juoksin pikavauhtia keittiöön hakemaan talouspaperia, jolla kuivasin parvekkeen pöydän, jolle tyttö vahingossa kaatoi vesimukinsa (omani ja naapurin kännyköiden päälle; onneksi molemmat säilyivät ehjinä). Kahvihetki keskeytyi myös ovisummerin pärähtämiseen, mistä seurasi varsin viihdyttävä parinkymmenen sekunnin juttutuokio jonkun samassa rapussa asuvan kanssa, jonka summeria oli myös soitettu, minkä seurauksena puhuimme lopulta ovipuhelimessa keskenämme toistellen typerinä haloo, haloo, kuka siellä? Kahvihetken päätteeksi sain vielä lohduttaa taaperoa, joka parveke-elämästä kovin riemastuneena ei malttanut pysyä hetkeäkään paikoillaan sillä seurauksella, että hän löi ohimonsa parvekehyllyn kulmaan (onneksi selvittiin vain säikähdyksellä).

Ei siis ollut seesteistä eikä rauhallista, mutta aurinkoista ja lämmintä kyllä, ja se on tärkeintä.