Kun osat vaihtuvat

Kahvia, kiitos!

Näiden kolmen vuoden aikana, jolloin olen kotona ollut, mieheni ei koskaan töistä tullessaan ole voinut olla aivan varma siitä, minkälainen vaimo ja lasten äiti kotona odottaa.

On ollut pullantuoksuinen emäntä, joka on keittänyt kahvit valmiiksi ja kattanut pöytään jotain hyvää. 

On ollut uliseva hermoraunio, joka on sihissyt tulevansa hulluksi ja sujahtanut samalla ovenavauksella kävelylle.

On ollut äkäisin elkein broilerinsuikaleita ruskistava vaimo, joka on tokaissut jotain ärsyttävää.

On ollut lempeästi hymyilevä, lattialla kikattava, satuja lukeva, pyykkejä pesevä, sängyssä huilaava, sohvalla lojuva, piiloleikkiä leikkivä, duplolinnan takaa kurkistava, hiekkalaatikolta vilkuttava, salaa itkevä, räjähtänyt tylsistynyt energinen innostunut iloinen pirteä väsähtänyt yksinäinen seurankipeä suihkun tarpeessa oleva kahvia juova vauvanpyllyä pesevä ärjyvä vitsaileva hajamielinen puoliso.

Eikä koskaan, ei kertaakaan, mies ole eteiseen astuessaan antanut ilmeellä tai eleelläkään ymmärtää, että pitäisi olla jotain muuta, jotain enemmän, jotain erilaista. Saada enemmän aikaan, jaksaa paremmin, tehdä tehokkaammin, ulkoilla reippaammin, hymyillä iloisemmin, keittää vaihteeksi jotain muuta kuin nallemakaronia.

Minä toivon niin kovasti, että pystyn itse samaan. Samalla tiedän, että en varmaan aina pysty. Tuntuu vaikealta lähteä ja antaa olla, miettiä, että ne tekee mitä ne tekee. Tai en minä tiedä, ehkä se osoittautuu helpommaksi kuin nyt luulen. Mutta jos nyt jo saan itseni kiinni miettimästä, että varooko mies sitten, ettei kattila tipahda hellalta lasten päälle niin voisin kuvitella, että en ihan noin vain pysty ohjaksista luopumaan. Onneksi minun on pakko! Olisi sitä paitsi ihan älyttömän typerää ajatella, ettei mies pärjäisi; onhan se nyt hyvänen aika näiden lasten isä, joka on osallistunut lastenhoitoon joka ikinen päivä siitä sekunnista lähtien, kun kalpeana ja onnesta huumaantuneena piteli vastasyntynyttä esikoista paitansa sisällä synnytyshuoneessa. Mieheni on valvonut öisin enemmän kuin minä, kantanut esikoista repussa useammin, vaihtanut satoja vaippoja, nukuttanut, tyynnytellyt, hyssytellyt, heijannut, kanniskellut, silitellyt, niistänyt, syöttänyt, leikkinyt, komentanut, kylvettänyt - ei siinä ole mitään ihmeellistä, että hän jää, kun minä menen töihin.

Ongelmat ovat omassa päässäni, kuten yleensäkin. Kun miehen hoitovapaa vahvistui toiveesta suunnitelmaksi ja suunnitelmasta kohta tapahtuvaksi oikeaksi muutokseksi, istuimme sohvalla ja keskustelimme asiasta.

"Suurin ongelmahan tässä tulee olemaan se, ettet sä ole sitten enää kontrollissa siitä mitä täällä tapahtuu", mies totesi, kun pohdimme hoitovapaan hyviä ja huonoja puolia.

"Ei, en mä koe ollenkaan, että se olisi noin..." vastustelin.

Mutta noin se on. Täytyy siis muistuttaa itseään joka työpäivän jälkeen ennen kotioven avaamista, etten minäkään osoita eleilläni, ilmeilläni enkä sanoillani, että jotain olisi pitänyt tehdä toisin. 

P.s. Huomenna on ensimmäinen työpäivä! J ä n n i t t ä ä!

Kommentit

sanumaria

Amen. Mietin ihan samaa.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Ei ole helppoa osata itse tehdä kaikki niin hyvin ja oikein... :D

sanumaria

Mä ehkä pelkään itessäni sitä että kun oon tässä vuoden aikana järjestänyt päivät tietyllä tavalla ja löytänyt hyviä käytäntöjä(tm), niin tiiän nyt jo että mua ihan oikeasti ärsyttää kun niitä ei-lapsiin-liittyviä-rutiineita tehdään eri tavoin (eli väärin). Mutta täytyy yrittää vaan puhkua ne ärsytykset jossain muulla pois kun kotona. Ei sillä pitäs olla väliä että missä hyllyssä niitä talouspapereita säilytetään, vaikka se mun hylly onkin tietty järkevin :D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Musta tuntuu, että meillä mun miestä ärsyttää vähintään yhtä paljon mun omituiset "järjestelyt" (esimerkiksi sukkien paikka sohvan edessä) kuin mua sen vastaavat järjestelyt. :D

Meillä on (ainakin mun mielestä) sellainen sanaton sopimus, että mä saan järjestellä mielin määrin asioita mieleisiini paikkoihin, kunhan tarpeen tullen kerron miehellekin sopuisasti, missä mikäkin tavara sijaitsee.

Maria Hakkala

Hei, onnea vielä uusiin kuvioihin, ja tosi hienoa, että teillä hommat sujuu näin hyvin yhdessä! :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitti! Me ollaan hyvä tiimi! :) 

MM
Maijan matkassa

Tsemppiä molempiin haasteisiin!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos! :)

morning glory
Morning Glory

Luulen, että monelle äidille se "kontrollin menettäminen" on juuri haastavinta ja vaikeinta.. Mutta äkkiä siihen tottuu ja tsemppiä huomiseen :) !

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos tsempeistä! :) ja varmasti tottuukin!

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Tsemppiä uusiin kuvioihin ja ekaan työpäivään! Ihanaa, että saitte tällaisen ratkaisun aikaiseksi. :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitti! Niin onkin tosi ihanaa mutta niin haikeaa myös... *itkeskelee hiukan*

Nannannaa
Pahinta Nannaa

Ainahan se on haikeaa, kun uusi elämänvaihe alkaa, etenkin kun on lapsista kyse. Ja vähän saakin itkeä. :) Mutta sä voit olla ainakin varma, että sun lapsilla on tuttu ja turvallinen hoitaja. Ehkä se kuitenkin helpottaa eroamisen tuskaa.

Ja ainahan sä voit ottaa taikasauvan mukaan ja taikoa ittes toisinaan kurkkimaan, mitä siellä kotona tapahtuu. Oisko sulla kristallipalloa? :'D

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kristallipallo puuttuu mun taikavarusteista! :D Voi kun mulla olisikin sellainen peili niin kuin sillä Dumbledoren veljellä; sillä peilillähän pystyi jotenkin seurailemaan muiden tekemisiä. :D tänäänkin olisi ollut kivaa kurkkia kotiin monet kerrat mutta ihan vain ikävän takia, niisk.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitti tsempeistä! Jotenkin mua tosi paljon jännittääkin just tuo, että miltä musta tuntuu siinä vaiheessa, kun mies tietää jonkin asian mua nopeammin / paremmin...kun tähän asti se olen aina ollut minä, joka on esimerkiksi tiennyt, mitä esikoinen tarkoittaa "sillä oranssilla laululla". (Eli tämä meidän vuoronvaihto tekee mulle todella hyvää! :D)

Karuselli

Mä opin aikoinaan (siis esikoisen ollessa vauva ja miehen jäädessä ekaa kertaa kotiin) varsin nopeasti nauttimaan siitä, että joku toinen tietää paremmin kuin minä. Että joku toinen saattaa kelvata paremmin kuin minä. Etten ole millään tasolla korvaamaton tai ensisijainen. Ihana tunne! :-)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Mullakin oli kieltämättä tänään aamupäivällä aika ihana tunne, kun katsoin kelloa ja mietin, että lasten lounasaika lähestyy - ja sitten tajusin, että niin joo, ei koske mua :D oli kiva saada taukoa siitä jatkuvasta pilkkomisesta, voitelusta ja keittämisestä mitä yleensä päivisin teen.

aikavarkaissa (Ei varmistettu)

Hyvä teksti, samastun täysillä, vaikka en samassa muutostilanteessa ole.

Onnea matkaan!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos! Eka päivä takana ja vaikka purskahdinkin itkuun kotiin päästyäni niin se johtui ihan ikävästä, joka mua vaivasi koko päivän, ei mistään sen kummemmasta. Kivaa oli töissä! :)

Elina S. (Ei varmistettu)

Tsemppiä ekaan työpäivään! Kuulostaa ihanalta perhetilanteelta joka tapauksessa.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos! :) hyvin meni eka työpäivä, niin mulla töissä kuin miehellä täällä kotona :)

Erittäin hyvin sanottu siellä takana.

Olen ollut kotona vastaamassa huushollin pyörittämisestä yhteensä kahden vuoden ajan yhteensä kahden eri lapsen kanssa. Äitiysloman aikana en koskaan tiennyt mikä kotona odotti: välillä oli matot ulkona lumikinoksissa ja kotona itse myrskynmerkki, välillä lakanat olivat pitkin makuuhuonetta ja vaimo sekä lapset anoppilassa tuulettumassa ja milloin kotimatkalla jo soitettiin "missä sä viivyt!?!" kun pysähdyin ylimääräisen pit stopin maitokauppan erikseen pyydettynä.

Roolien vaihdon yhteydessä sitten se kontrollin menettäminen pelotti eniten. Jälkiviisaana pakko kysyä: mikä kontrolli? Asiat tulevat hoidettua aivan yhtä hyvin, mutta vain erilailla. Se on vain erilaista, Sorry. Minkä itse koin huvittavana, oli se, että kotiin jäämisen yhteydessä ns. "naisten" kotityöt jäivät luonnollisesti hoidettavakseni, mutta ne perinteiset "miesten" kotityöt jäivät niin ikään hoidettavakseni ja toisen rooliksi jäi oloneuvokseksi oleminen raskaan työpäivän jälkeen. Aiemmin roolituksen ollessa toisin päin, no, arvaat varmaan....

Pidä huoli tasa-arvoisesta kohtelusta äläkä nipota turhasta.

sanumaria

Näin ihan asiasta sivuun, mitkä ne on ne perinteiset miesten kotityöt? Jostain luin että ne on enemmän sellaisia kertaluonteisia (vaihda renkaat) kun taas naisten perinteisesti kotityöt on joka päiväisiä. Ehkä voisi jopa käyttää jakomuurina miehen ja naisen sijaan kotitöitä, jotka tapahtuu kodin sisällä ja kotitöitä, jotka tapahtuu kodin ulkopuolella? 

Perinteiset kotityöt voidaan helposti jakaa miesten ja naisten töihin, jos asuu omakotitalossa.

Kaikki, mikä jollain tavalla liittyy edes etäisesti talotekniikkaan tai tekniikkaan ylipäätään (lämpö, ilmastointi, vesi, viemäröinti, perusrakenteet, kunnossapito, lumityöt, nurmikko, autot (niissä on muutakin kuin renkaat), tietokoneet etc. muu vastaava tuuba), on automaattisesti yleensä aina ulkoistettu miehien hoidettavaksi. Tässä ei auta mikään 50/50 järjestely, ne ovat vain miesten töitä. Ja jos ei osaa, niin pitää opetella. Tässä kohtaa pyydän nöyrästi anteeksi yleistystä.

Sitten on nämä päivittäiset sisätyöt, mistä käydään aina vääntöä ja nykypäivänä miehet (toivottavasti) ovat sen verran hyvin koulutettuja, että tavaroiden järjestely, imurointi, ruuanlaitto, lakanoiden vaihdot, pyykit, vessojen/saunan pesut, tiskaaminen etc. muu sälä menee tasan tai ainakin pyrkimys on 50/50 jakoon, koska tasa-arvo.

Ongelma on vain se, että tavaroita järjesteltäessä se menee yleensä väärin ja nainen kiertää miehen perässä ja järjestelee uudestaan. Tai sitten pyykit ripustetaan väärin ja ne joudutaan laittamaan uudestaan. Tällä kertaa taas: pyydän nöyrästi anteeksi turha yleistäminen, mutta kotitöiden ongelmat johtuvat yleensä siitä, että naiset eivät yksinkertaisesti kykene/halua antaa miehelle vastuuta esim. kodin yleisjärjestyksen ylläpidosta. Koska se vain tehdään vain eri tavalla.

Naisen kanssa -sarjakuva on mitä mainiointa, terävää satiiria parisuhteesta. Tätä tilannetta kuvaa se, että tyttären saaminen siirtää kodin perintöä eteen päin, pojan saaminen ei. Mies ei koskaan asu yksinään kotona, vaan koti syntyy vasta kun nainen ja mies muuttavat yhteen ja nainen tuo mukanaan omat tavaransa jotka tekevät kodista kodin. Tämä pitää paikkansa jokaikisessä parisuhteessa mitä olen nähnyt syntyvän vuosien aikana ympärilläni. Tästä syystä kodin vastuun siirtäminen miehelle on naiselle todellisen henkisen kasvun paikka.

Pahoitteluni rönsyilevästä vastauksesta. Tarkoitus ei ollut olla sovinisti, vaan kannustaa itsekriittiseen ajatteluun itse kunkin omassa toiminnassa.

sanumaria

Pakkohan se on yleistää että voidaan ees lähteä keskusteluun. Ja oon kyllä aika samoilla linjoilla, että noihan ne on ne perinteiset jaot. 

Ite voin kertoa kyllä että oon just se jota ärsyttää kun siihen järjestykseen puututaan ja joka sitte kulkee perässä ja korjailee asioita. Koti pysyy siistimpänä kun tavaroilla on oma paikkansa, ja säästää aikaa kun tavaroita ei tarvitse etsiä. Ja kokemuksesta tiedän että meillä se menee niin että puoliso taas keksii tavaroille uusia paikkoja sitä mukaan kun niitä tarvii. Asiat eivät ehkä jää juuri siihen missä niitä on viimeksi käytetty, mutta paikkaan lähinnä olevalle tasolle tai laatikkoon. Ja sitten se on melkosta arpomista että missähän mikäkin asia on.

Jos tässä yleistää saa, niin ite taas oon törmännyt monesti siihen että miehet eivät tykkää jostain kotitöihin liittyvistä järjestelyistä siksi, että nainen sanoo että näin kannattaa tehdä. Ehkä se nainen on kotona olleessaan todennut että homma toimii helpoiten näin, ja kuvittelee jakavansa hyvää informaatiota kun kertoo että hei mikset sää tee näin tota. Ja mies ei voi sitten niin tehdä, koska pitää väkisin tehdä eri tavalla.

Henkisen kasvun paikkaa itsekullakin siis edessä.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Huh, onneksi me ei asuta omakotitalossa, tuntuu, että tässä meidän kerrostalokolmiossa on kotityösarkaa ihan tarpeeksi! :) 

Kuten johonkin aiempaan kommenttiinkin kirjoitin, mun mielestä paras kotitöiden jako on sellainen, johon molemmat ovat tyytyväisiä ja jonka molemmat ovat vähän niin kuin "allekirjoittaneet". On totta, että miehet tekevät paljon esimerkiksi tietokoneeseen liittyviä hommia, mutta esimerkiksi mun mies tekee niitä ihan mielellään. Jos se inhoaisi kovasti tuollaista säätöä, näkisin itse varmasti enemmän vaivaa elektroniikka-aiheisiin kotitöihin liittyen kuin nyt. Sitten taas yksi yleensä äideille napsahtava nakki on lastenvaatteiden päivittäminen, jota täytyy tehdä aika usein ja johon voi kuulua myös vaatteiden myyminen / kierrättäminen ja uusien metsästäminen kirppareilta tai kaupoista. Sekin on yllättävän aikaavievää puuhaa!

 

 

Vv (Ei varmistettu)

Muuten tuo työnjako, paitsi että minä pidän huolen tietotekniikasta; toinen ei tajua esim. yhtään tietokoneiden päälle ;).

Terv. Nainen

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Joo, ei tämä munkaan mielestä ole niin yksiselitteistä, että miesten hommana olisi vaihtaa renkaat kahdesti vuodessa ja naisten hommana siivota koti joka päivä. Mun mielestä hyvä kotitöiden jako on sellainen, joka sopii molemmille osapuolille, eikä kummallakaan ole sellaista oloa, että AINA joutuu hoitamaan TÄMÄN, kun toinen EI KOSKAAN hoida...

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos, kun toit miehistä näkökulmaa keskusteluun mukaan! :) 

Mä uskon koko sydämestäni, että asiat tulevat hoidettua aivan yhtä hyvin, vaikka roolit vaihtuvat. Sitä en siis ole hetkeäkään epäillyt, vaan tiedän itsekin, että jos mieleeni juolahtaa yhtäkkiä esimerkiksi, että apua, huomaakohan mies sitten, jos esikoiselta tipahtaa lattialle jotain tukehtumisvaaran aiheuttavaa sälää niin ongelma on mussa, ei miehessäni.

Mutta koska olen pyörittänyt arkea kolme vuotta, en tietenkään voi naps vain kytkeä sitä arjenpyörittäjäroolia pois päältä vaan vaatiihan tämä sopeutumista. Yhtä lailla miehen täytyy sopeutua siihen, että se sitten tosiaan on yksinään vastuussa esimerkiksi lasten lounaasta, välipalasta ja päiväunista jne (vaikka toki me suunnitellaan yhdessä etukäteen tulevia aterioita ja kuvioita). Kun olemme molemmat kotona, hoidamme yleensä kaiken aika lailla 50/50, eikä meillä kyllä juurikaan tapella ns. miesten ja naisten töistä. Meillä on ihan hyvä yhteisymmärrys siitä, miten taloutta pyöritetään. :)

Jeba
Tuuliajolla

Hyvä teksti - taas. :) Ja jälleenkerran mä samaistuin sun ajatuksiin. :)

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos! :)

Anu [Perillä] (Ei varmistettu) http://perillajo.blogspot.fi

Voi kun kirjoitatkin hyvin. Tsemppiä uuteen elämänvaiheeseen ja kiitokset hyvästä blogista tässä samalla!

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kiitos tsempeistä ja ilahduttavasta kommentista! :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.